keskiviikko 31. elokuuta 2011

Violariumin arvontakuu

Violariumissa on arvonta. Käykääpä kurkkaamassa! Ihania lehtiä arvonnassa koko tämän kuukauden ajan! Ja kaikki ristipistoja kaihtavat neulehullut vois sitte pitää mulle peukkuja!

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Hassutustuplat

Sain vihdoin pisteltyä ja viimeisteltyä nämä alusta alkaen parina kulkeneet hassutuspistelyt. Nämä on pistelty ja viimeistelty rinnakain, molemmat valmistuivat tänään.

Tein ne tälläisiksi roikoiksi. Vähän mietityttää olisko pitänyt kuitenkin käydä katsomassa josko olis löytyny jotkut kivat kehykset. Vähän hassuilta näyttävät näin seinällä roikkuvana.

Noh, saahan nämä aina purettua ja kehystettyä, jos jotain sopivaa löytyy. Itse pistelyistä pidin ihan valtavasti. Kirsikkakitistä kuuluu kiitos Ninnulle, joka lähetti sen minulle kaksi vuotta sitten Syyssetti-vaihdon yhteydessä! Hassutuksia nyt valmiina 6/15, siis melkein jo puolivälissä ollaan...

Ja sitten, kiitos kaikille jotka olette minua tunnustuksella muistaneet. Olen luokattoman laiska vastaamaan niihin....

lauantai 27. elokuuta 2011

Yllätysvierailu

Ihanaa kesäistä viikonloppua olen viettänyt ristipistojen merkeissä. Sain nimittäin vieraakseni oikein mukavan ristipistotuttavuuden, jota en ollut aikaisemmin tavannutkaan. Arvaatte varmaan jo vieraani tuomasta mahtavasta tuliaiskassista kuka hän on.

Ja mitä kaikkea ihanaa tuonne kassiin olikaan piilotettu...

Aivan ylitsevuotavan ihana ylläri, kaunis ruusuinen peltilaatikko oli vielä pullollaan kaikkea tarpeellista ja ihanaa...

No, kaikki ristipistoystävänihän jo tästä paketista arvasivat, että Rouva Lumiruusuhan tälläisen romanttisen ihanuuden minulle kasasi!

Kiitos tuhannesti, olen aivan mykkänä onnesta. Nappipistelyä tekisi mieli kokeilla heti, mutta kun on niin paljon niitä keskeneräisiä... Ja noita erikoislankoja, joita en ole koskaan kokeillut... Ja kun syksy tulee niin syksyn sävyiseille neuloille on taatusti käyttöä. Ja voit olla varma ettei ruusupurkkia päällystetä uudelleen. Kuten ehkä huomasit, en ole turhan tarkka tyylistä vaan ruusut sopivat kesään ja "kesäsisustukseen" kuin nenä päähän meillä, jos tätä meidän kotia nyt voi sisustetuksi sanoa, lähinnähän kaikki ristipistot on vaan  "asetettu näytille"... Ja voi siis että oli ihana tavata!

Päivä kului todella rattoisasti pistellen ja pölöttäen (viisas mieheni pakeni merelle melomaan koko päiväksi, kuntoilija keräsi 50.3 km:n saldon pikku päiväretkellään). Sain jotain edistystäkin aikaan, en sentään pelkästään purkanut, vaikka sitäkin jouduin tekemään kun innoissani valitsin väärän värisen langan Lumiruusun kanssa jutellessa...

Eli yhtä suosikkihassutustani pistelin, tämähän tulee keittiöön syksyisemmäksi tauluksi ja kuuluu osanan samaan sarjaan tämän pistellyn, mutta ei vielä viimeistellyn kirsikka-taulun kanssa, joka siis on myöskin hassutustyö.
En tiedä miksi kuvasta tuli näin samea, mutta saa kelvata, monta kuvaa yritin ja kaikki samanlaisia... Pitänee lähteä valokuvauskurssille....

Kylläpä oli ihana päivä, varsinkin kun ottaa huomioon, että toivun flunssasta... Siis vanha tapani pitää pintansa, ei pistelyä terveenä...! Kiitos ihanasta seurasta ristipistoystäväni Lumiruusu, odotan jo innolla kevättä ja kirsikankukkien kukintaa...!

lauantai 20. elokuuta 2011

Toivehousut

Olen ylittänyt itseni. Sain siis ommeltua myös ne maastohousut pojalle, joista kirjoitin edellisten ruskeiden housujen yhteydessä. Näitä tosin tuunattiin saajan toiveiden mukaisesti, eli etutaskuja suurennettiin reippaasti.

Nyt mahtuu avaimet, kivet ja kannot, kepit ja nenäliinat samaan taskuun. Muutoin housut ovat aivan samanlaiset kuin edeltävät ruskeat. Jos ihmettelette mikä kukka se siellä taustalla niin kauniisti kukkii niin vastaus on kasvihuoneessani biologisena tuholaistorjujana kasvava ryhmäsamettikukka. Luonnollisesti kasvatettu itse siemenestä.

Olen tuosta kukasta aika ylpeä, se on ensimmäinen samettikukkani ikinä, jota kasvatan, niitä on koko tomaattipenken pituudelta. Keltaiset pilkahdukset ovat muuten tomaatteja.. Kasvihuoneessa on paljon kaikkea herkullista. Suosikkini ovat nämä ihanat pisaranmuotoiset amppelitomaatit.

Muitakin tomaatteja tulee runsaasti, mikäli sää pysyy aurinkoisena ja ne ehtivät kypsyä kasvarissa. Kurkut valitettavasti menetin jo, alkuviikon sateisen sään takia iskeneeseen homeeseen. Odotamme innolla viinirypäleiden valmistumista, kaksi piskuista terttua on tulossa.

Aitoelämänlanka vetelee viimeisiään. Nämä kukat jaksavat aina ilahduttaa.

Ja sokerina kukkakavalkaadin pohjalla; tuoksuherne, jonka sain ensimmäista kertaa itämään ja kukkimaan.

Nämä ovat niitä Tarjalta tulleita siemeniä. Ensi vuodeksi niitä riittää myös ja silloin olen jo kokemusta rikkaampi. Pari hassutuspistelyä on hieman edistynyt. Käsitöiden hidas eteneminen johtui tällä viikolla siitä, että seisoin aamuisin reilun puoli tuntia tuossa meidän lähellä olevassa hurjassa risteyksessä tälläisissä tamineissa.

Turvasin siis vapaaehtoisesti koululaisten matkaa aamutuimaan, ja voi veljet millaista liikennekulttuuria näinkään! Ohitus risteysalueella, muutoinkin vaarallisia ohituksia (jos edessä ajaa mopo niin siitähän on autolla aivan pakko päästä ohi!), kovaa vauhtia ja täydellistä piittaamattomuutta suojatiestä. Noh, nyt lähden neulomaan miehelle puuvillapaitaa, juuri sitä mustaa, jota neuloin jo alkuvuoden harppurtapamisessa. Sain vihdoin purettua ja aloitettua hihanteistä ylöspäin uudelleen... Kyllä tämä tästä.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Paita pojalle

Poika sai viime talvena mummilta ja vaarilta tälläisen neuleen.

Väri oli kovasti mieleen ja neule ahkerassa käytössä. Mutta lapset kasvavat ja nyt paita on auttamatta liian pieni. Onneksi äidin varastoista sattui löytymään pojalle mieleisiä värejä Tennesseetä, joten ei muuta kun äkkiä neulomaan uutta paitaa.

Sopivan väristä vetoketjua ei löytynyt, joten tein paidan. Ja kun tuli niin kiire niin ei tullut kaarrokeneuletta... Ei ehtinyt valmistumaan ekaksi koulupäiväksi, mutta tänään, toisena päivänä poika jo kirmasi kouluun paita päällään. T-paita oli tietysti alla, mutta aamulla on jo vähän viileämpi, joten pitkähihaiselle paidalle on käyttöä koulumatkalla. Ja äidin lankavarasto kutistui 370g. Hermotkin kuluivat, sillä paidan mittojen ottaminen kaarrokeneuleesta oli aika hankalaa. Hihat jouduin purkamaan irti ja neulomaan lisää pituutta... No, onneksi siitä tuli mieleinen.

Viime viikonloppuna olimme jälleen merellä. Saalis oli todella komea. Reilu 6 l mustikoita ja 2 kg kanttarelleja. Ja kaikki yhdestä ja samasta saaresta, joka on suosittu retkeilysaari...

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Pienelle pojalle

Heinäkuun helteillä vannoin neulovani/virkkaavani vain puuvillaa. Kunnes muistin, että ystäväni saa vauvan elokuun alussa. Ja vauvahan tarvitsee jotain lämmikettä. Siispä virkkaamaan vaunupeitto alpakkalangasta, on se lämmin!

Lanka on Ali-Ollin alpakkatilan lankaa (isoäidinneliöt) ja reunus heiltä ostettua maahantuotua perulaista La Alpacaa. Lankaa kului 323 g ja langankulutus on laskettu jo heinäkuulle, koska peitto valmistui jo silloin. eilen sen vein pienelle söpöläiselle, joka syntyi viikko sitten. Onnea pienelle pojalle! Niin ja kuva on surkea sisäkuva, koska eilen satoi koko päivän enemmän kuin laki sallii, enkä tietenkään voinut kuvata peittoa jo tiistaina, jolloin olisi ollut hyvä sää, silloin poimin marjoja pihalta...

Tuokiokuvia mereltä

Palasimme reissusta jo viikko sitten, mutta nyt vasta ehdin tänne reissusta kertomaan. Olimme siis viisi päivää merellä.

Stora Brändö
Ensimmäisessä yöpaikassamme, Stora Brändöllä oli myrsky riehunut.
 Puiden juuriston alta paljastunut kallio oli sen verran puhdasta, että epäilimme josko puut olisivat kaatuneet siinä juhannusta edeltäneessä kovassa myräkässä. Tuulen suunta puihin verrattuna olisi ollut oikea.
On siellä mahtanut rytinä käydä kun nämä puut ovat kaatuneet.

Sitten on aika esitellä se jo aikaisemmin lupaamani koko perheen tuliainen Pariisista. Lomamatkalla kun olimme niin järjestin itselleni myös aikaa ristipistotöiden tekemiseen. Ja silloin on hyvä istua kunnollisella tuolilla.
Ristipistoilua Stora Svartössä
Toimme kolme tälläistä selkänojallista kolmiojakkaraa, koska vanhat isot erittäin mukavat tuolit eivät mahdu enää matkaan pojan kasvettua pituutta... Tässä siis pistellään erästä aloittamistani hassutustyötä. Kaikki tarvittava näppärästi käsillä kiven toimiessa apupöytänä.
Iltakin oli melko viileä ja melko navakka tuuli sai minutkin, viileän ystävän, pukemaan päälle hieman vaatetusta...
Paitsi pistelyä, ehdin harratsmaan saaressa myös marjastusta. Kaksi ensimmäistä kohdettamme olivat pullollaan marjoja, joten keräilin niitä aamupuuron kanssa syötäväksi. Löysimme myös vadelmia.
Mustikat ja vadelmat ovat lempimarjojani. Toki pidän myös mansikoista, mutta jo lapsena pidin enemmän mustikoista kuin mansikoista. Olenkin aina ihmetellyt sanontaa "oma maa mansikka, muu maa mustikka"... Lapsena joskus tokaisin, että siinä tapauksessa asuisin mieluummin ulkomailla...!

Löysin kävelyretkilläni myös kanttarelleja, jotka päätyivät tietysti heti pannulle, koska säilöntä tai edes säilytysmahdollisuutta ei ole. Kuvasta näette myös, että viime jouluna lanhjaksi saamani puukko on todettu erittäin teräväksi. Sain haavan sormeeni heti ensimmäisenä retkipäivänä tiskatessani astioita...

Minulle jäi siis aikaa pistellä, koska mies joutui hoitamaan tiskivuorot parina päivänä.... Puukon terävyydestä johtuen sipulit ovat hieman rouheita, pilkkominen terävällä puukolla ilman kunnollista leikkuulautaa ja vielä yksi sormi paketissa oli melko haastavaa. Onneksi sapuska oli loistavan makuista! Puukosta tullut haava oli aika syvä, mutta muuten pieni ja haava parani kyllä hyvin kunhan sai olla pari päivää kastumatta.

Meloessa näkee hienoja maisemia ja välillä kohtaa vähän isompiakin aluksia. Illalla kun vaihdoimme majapaikkaamme Södergrundille satuimme risteämään laivaväylän vain hetkeä ennenkuin ruotsinlaiva lipui ohi.
Kuvassa minä ja Mariella. Olisittepa kuulleet kannella matkustaneiden lasten kiljumisen kun ensimmäinen heistä äkkäsi meidät.... Tästä oli enää lyhyt matka Södergrundille, saarelle jossa veneilin lapsena todella usein vanhempieni kanssa. Siellä on myös varsin mukiinmenevä leiripaikka näin melomista ajatellen.
Kajakit saa vedettyä suoraan merestä heinikolle, teltan saa pystyyn hyvälle paikalle heti rantaan pöydän ja kajakkien viereen eli tavaroita ei tarvitse kanniskella mihinkään. Lisäksi saari on viimeinen saari ennen ulkomerta, eli maisemat ovat mahtavat ja tyrskyt upeita.
Sää reissulla oli mahtava. Tavanomaisesta poiketen ei satanut kertaakaan. Tuuli oli useana päivänä navakkaa, mutta siitä selvisimme melomalla suojaisia reitteja ja odottelemalla tuulen tyyntymistä.

Seuraavassa postauksessa jotain valmistunutta. Lisäksi kaikille koesukista kiinnostuneille voin kertoa, että sukat ovat nyt käytössä. Olen ilmeisesti tullut vanhaksi, koska heti säiden viilettyä alle 20 asteen teki mieleni lämmitellä varpaita villasukissa. Vielä lankojen eroissa ei mitään mainitsemisen arvoista.