Nyt meitä viedään

Nimittäin muutama ilta on kulunut koko poppoolla pienoismalleja rakennellen... junallakin on ahkerasti ajettu.

Tälläisestä muovikasasta alkaa pikkuhiljaa muodostumaan talo kun jaksaa liimata ja väkertää.

Ihmeellisintä tässä on se, että myös iskä on innostunut. Sormet syyhyten täällä rakennetaan ja ihmetellään miten aika menee nopeasti. Yö aina yllättää tässä touhussa.

Mallit on ihastuttavan pikkutarkkoja. Styroksia ajattelimme käyttää pohjamateriaalina. On ainakin kevyttä siirrellä.

Vähän vihreätä ja maisema muuttuu heti todentuntuisemmaksi.

Olin muuten tänään ratsastamassakin, kaverin hevosella. Narnia vei minua ihan mihin itse halusi, eli seurasi lähinnä kuin koira emäntänsä perässä.... Kyllä oli kiva olla välillä ihan vaan matkustaja (siis aika noloa....). Ehkä minusta joskus ratsastaja tulee...

Kuva on otettu keväällä ja kameran takana tsuumaili Harri Laurén.