Menivät uudelle omistajalleen Ressulle viikonlopun ristipistotapaamisessa, joka olikin todella hengästyttävä. Tapaamisessa oli neljä snttärisankaria ja neuloin kaikille sukat.Unohdin tietysti kameran kotiin, joten ei kuvia tälläkään kertaa. Olin myös niin pökertynyt kaikesta näkemästäni, etten tajunnut ottaa kuvan kuvaa edes kännykällä... Katrilla oli kamera, joten ehkä saamme jossain vaiheessa muutaman kuvan ihailtavaksi. Niin, nappasin mukaani kolme palaa viimeistelykangasta ja uuden kirjan Mango Pratique-sarjaani. Kiitos Johanna!
Perjantaina nostin porkkanat laatikosta.
Varsin komea sato ja todella makeita ovat. Nämä vaan pestään ja sitten popsitaan, ei tartte edes kuoria. Kaupan porkkanat on jotenkin kitkeriä kuorimatta, mutta näissä sitä makuelämystä ei tarvitse pelätä. Saa nyt nähdä tekeekö jääkaappisäilytys jotain kitkeryyttä näihinkin.
Tänään istutin valkosipulit ja neulekaveri Eijalta saamani ilmasipulit. Toivottavasti selviävät talvesta. Aika jännää, ensimmäinen kerta kun laitan tälläistä syksyllä istutettavaa sipulia kasvamaan. Syksy on ollut lämmin ja kasvihuone tuottaa edelleen tomaatteja. Kaksi kuukautta ollaan jo syöty vain omia tomskuja ja tahti jatkuu vielä ainakin tämän viikon. Ainakin viikon tomaatit siellä vielä kypsyy, jos vaan aurinkoa riittää eikä yöt kovin kylmäksi heittäydy.
Iloista syjksyn jatkoa kaikille. Lähden tästä jatkamaan syystauluni pistelyä, että peurat ehtivät pompata seinälle ennekuin tekee mieli vaihtaa kuva talvisempaan maisemaan...
Kiva idea nuo synttärisukat kaikille juhlijoille. Voi että, kun ois päässyt mukaan, teillä oli varmasti kivaa. Mutta kun meillä oli mukavia vieraita myös.
VastaaPoistaVau minkä kokoisia porkkanoita!
VastaaPoistaSyystaulu näyttää kivalta.
Ihanan kodikas mökki sinulla tekeillä.
VastaaPoistaJa mahtavia porkkanoita!
Harmi, että teidän tapaamiset on niiin kaukana =D. Kyllähän tuo syystaulu ennättää heti kohta seinälle, kun on jo noin hyvällä mallilla. Omaani en ole kyllä saanut viimeisteltyä seinälle ripustettavaan kuosiin, mutta tuleehan noita syksyjä! En aiokaan viimeistellä sitä nyt, kun on niin paljon kaikkea muuta ettei ehdi.
VastaaPoistaOnnistuukohan kommentointi nyt, jännittää... Viime aikoina olen päässyt kommentoimaan bloggeriin hyvin satunnaisesti.
VastaaPoistaKomean näköisiä porkkanoita. Meilläkin tuli vähän porkkanasatoa, ne eivät maistuneet kauriille :) Pitäisiköhän kokeilla valkosipulia, jos sen saisi syödä ihan itse.
No jopas olet sitten ehtinyt sukkia neuloa :D
VastaaPoistaTuo Mango Pratiquen kirja on oikein hyvä lisä kokoelmiin; monta kivaa juttua on minullakin mielessä tuosta toteuttaa.
Meidänkin kylillä on taas kauriita tepastellut, kuten tuossa sinun pistelyssä :). Patsku niitä haukkuu joskus iltaisin, kun ne pyörivät tuossa läheisessä risteyksessä. Ovat niin hirveän rohkeita ne! Sääliksi käy, kun metsämiehiä on täällä passissa paljon kans...
Joskus pyhäkoulussa katsoimme, kuinka kaurisperhe käyskenteli kirkon ikkunan alla metsässä. Silloin jännitin, että kunpa ei nyt vain joku metsämies täräyttäisi yhtä hengiltä, kun pienten pyhäkoululaisten kanssa kurkimme idylliä ikkunasta :D. No, onneksi niin ei käynyt, ja hetkestä jäi täydellisen kaunis muisto.
Kiva tuo edellinen kirjoitus syysmelontaretkestä.
VastaaPoistaArvaas olinko sydän syrjällään kun uutissa kuulin viime viikolla, että joku hevostalli palaa. Huh, ei sitt ollu Silvertin talli.
Taidanpa täräyttää itseni JUmboon;) Sekaan kuulemma mahtuu, sanoi Angelique ku Soukassa tapasin sen, ja säkin tästä VinkVinkkailit, niin ehkä uskallan tulla.
Pari viikkoa sitten pyöräilin Jumbosta kotiin ku ostin sieltä fillarin.