keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Salaeläimen peitto, eli virkkaa ne pojatkin

No niin. Tässä se nyt tulee, Salaeläimen peitto ja matto!
Salaeläin on pojallani tuo pieni koira ja naapurin tytöllä kilpikonna. En yhtään tiedä miksi ne ovat niin salaisia. Mutta poika virkkasi itse koiralle peiton ja maton. Matossa on kaksi kerrosta pylväitä ja peitossa pari kerrosta kiinteitä silmukoita ja kerros pylväitä. Jos poika innostuu virkaamaan jotain isompaa niin saatan selvitä lankavarastoni tuhoamisesta edes hieman nopeammin kuin 8.5 vuodessa...

Eilen valittelin ettei pihallamme kuki mitään. Kuinka väärässä olinkaan! Kun menin oikein tarkkaan katsomaan löysin viime vuonna istuttamani vuokon, täydessä kukassaan. Pätin ottaa tästä ihmeestä kuvan. Ihan valtoimenaan siis kukkii meilläkin!
Kuva on jälleen taattua Väkerrystasoa. Möykky oikeassa reunassa on tikkuaski, noin niinkuin antamaan osviittaa kukinnon valtavasta koosta...

6 kommenttia:

  1. Siitä se lähtee! Varo vaan, kohta tappelette samoista langoista sun varastossa. ;D

    VastaaPoista
  2. Mahtava juttu tuo salaeläin, peittoineen päivineen - jotenkin hurjan söpöä! :)
    Juu, kyllä mää maltan odottaa. On nääs jotain pistelyitä mullakin tossa meneillään ja muutama malli odottamassa, ettei tässä varsinaista tekemisen puutetta ole :D.

    VastaaPoista
  3. Suloinen salaeläin ja ihana poika sinulla.

    VastaaPoista
  4. Ihana salaeläin ja niin hienot varusteet hänellä nyt!

    Minä näin eilen ensimmäiset sinivuokot :-)

    VastaaPoista
  5. No voi juku, mä jo ehdinkin kuvitella salaeläimen ihan vaikka millaiseksi.

    Niin ja juu,tuo vuokkokuva on ihan samaa tasoa kuin ne meikäläisen sylvit...

    VastaaPoista
  6. Söpö salaeläin ja todella viimeisen päälle kamppeet sillä! Taitava poika :) Meillä on virkattu esim pehmoleluiie kaulaliinoja, niin hellyyttäviä nuo lasten työt.
    Ei meidänkään pihassa ole vielä kuin vähän krookuksia.

    VastaaPoista