Ompeluhommia

Tämä on kertomus siitä miksi en tee kenellekään "tilaustöitä".... Poika toivoi itselleen housuja, sellaisia hienoja, joissa on paljon taskuja ja kangaskin saisi olla maastokangasta, tai sitten ruskeaa. Tämä toive esitettiin viime kesänä, tai oikeastaan loppukesästä koulujen jo alettua. Siispä kauppaan ja kankaita katsomaan sekä kaavoja ostamaan. Löytyi mieleinen kaava ja kankaat. Monta kertaa poika muisti kysyä joko housut on ommeltu... Sitten tuli äidille syyskiireet ja kankaat kaavoineen hautautuivat työhuoneen syövereihin.... Josta ne tämän kesän alussa löytyivät... Ja siten alkoi taas se, "joko mun housut on valmiit...". Lopulta äidillä alkoi loma, koti saatiin siivottua ja puutarhakin jollekin mallille. Ja sitten äiti alkoi piirtää kaavoja (onneksi kokoja riitti...!). Ja lopulta päästiin ompeluhommiin. Ja nyt on housut, joissa on etutaskut,

takataskut,

ja mikä tärkeintä, reisitasku, ihan niinkuin iskän housuissa (nekin muuten äidin ompelemat mutta jo vanhat)...

Ja oli muuten viimeset Burdan kaavat, jotka ompelen itse... Tälläiselle satunaiselle ompelijalle tuollaiset pelkät kaavat ovat aika hankalia, eikä kielitaitoa käsitöiden alalta löydy niin paljoa, että osaisin lukea kokoamisohjeet saksaksi, italiaksi, englanniksi tai edes ruotsiksi tai mitä niitä ohjeen kielivaihtoehtoja nyt olikaan. Jatkossa haluan suomenkielisen ohjeen, jotta ei tartte ihmetellä niin kovin paljoa ja purkaa yhtä paljon kun nyt kun huomaa ommelleensa väärin kera kaikkien tikkausten ja muiden... Ja mikä ihaninta, se maastokangas odottaa vielä, mutta koska housut olivat näin hyvän kokoiset teen ne maastohousut pikimiten niin luulisin muistavani kokoamisjärjestyksen...

Pihalla kukkii muuten orvokkeja. Ensimmäiset orvokit, jotka olen saanut kasvatettua siemenestä. Pussissa luki, että jos ne kylvää toukokuussa niin ne kukkivat loppukesästä.

Rakkaat blogiystäväni, kesä on ilmeisesti lopuillaan... Toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä! Aurinkoista kesänjatkoa kaikille!