Mistähän sitä aloittaisi...

No niin, kaikkea mahdollista on tässä ehtinyt tapahtumaan viimeisen parin viikon aikana. Neuleharput viettivät ratkiriemukkaan päivän ratsastaen, alpakoihin tutustuen ja tietysti neuloen. Lupauksista huolimatta kuvia ei ole (syyn näette myöhemmin). Hyviä kuvauksia kuvineen löytyy esim täältä ja täältä. Ja mihin kuvani katosivat?

Kun tietokoneen emolevy pamahtaa (tarkemmin sanottuna nuo pienet pyöreät kondensaattorit tuossa neliskulmaisen ison tuulettimen vieressä,

ei auta muu kuin tehdä ruumiinavaus koneelle ja vaihtaa uusi emolevy, lisästä vähän muistia ja jotain muuta sellaista näperrystä, josta minä, loppukäyttäjä, en ymmärrä mitään. Lopputuloksena kone on todella nopea, koska käyttöjärjestelmäkin vaihtui. Siis hieman opetusta ja sitten vielä tukiopetusta ja johan alkaa Windows 8 hahmottumaan paukapäällekin... Onneksi ompelukone sentään toimi, jotta sain ommeltua tälläisen "tyynynpäällisen".

Harppujen perustamispaikkahan on Jumbon Fazerin kahvila, jossa olemme kokoontuneet kohta kolmen vuoden ajan joka kuun ensimmäisenä torstaina. Henkilökunta heitti herjan, että voisimme tuunata vakisohvamme. Eivät tienneet, että me saatamme ottaa moisen todesta. Ajatus lähti lentoon ja lopputulos on tässä.

Jännitykellä odotamme ovatko nämä neulegraffitimme vielä paikan päällä kolmen viikon päästä, kun pidämme uuden tapaamisen, poikeusaikataulussa, joulukuun ensimmäinen torstai kun on itsenäisyyspäivä ja kaupat ovat onneksi kiinni. Henkilökubta piti toteutuksestamme ja lupasivat kertoa jos tulee palautetta. Sitä odotellessa.

Muutakin tapahtui. Joskus vaan liika on liikaa ja Harpunkin pää hajoaa. Onneksi silloin on suuri tukijoukko ystäviä takana, jotka ovat valmiina kuuntelemaan ja antamaan tukeaan. Ja vaikka terapiaistunnot Happuchatissa olivatkin pitkiä ja ajoittain erittäin ylikuumenneitakin niin kaverit olivat ehtineet kasata minulle aivan uskomattoman yllätyksen torstain tapaamiseen. Sansuin askartelema kortti on järjettömän ihana ja sisältää runon muodossa kaiken oleellisen

Huomatkaa koktailtikuilla neulottu palmikkoneule!

Kun tuntuu että hajoo pää

et ole yksin, on totta tää:

On sulla monta ystävää,

moni susta välittää, 

se aina koita ymmärtää.

Vaikka pitkään aikaan ystävää ei nää

silti ystävyys sydämessä lämmittää,

ei välimatka, ei huono sää

voi ystäviä toisistaan eristää.

On vastoin käymiset vain osa elämää,

ne pian unohtuu ja taakse jää.

(E. Kari)

Ja milläpä muulla Neuleharppu päätään selvittelisi kuin neulomalla. Siksipä sain ihanan värisen kerän Wollmeisen huivilankaa kera villanhoitoaineen. Juuri minun sävyni, sammaleisen vihreä. Mallikin on jo valittu, mutta toteutusta saatte vielä odottaa, sillä en ole mitenkään kovin nopea neuloja. Tuhannesti kiitoksia kaikille ihanille Harpuille; Drucilla, Hoo, Metallisydän, Paella, Nele, Angelique, Möhkis, Nita, Daniela ja Sansui.

Ja ne esteet, nehän on tarkoitettu ylitettäviksi.

Minä ja Silvert 2.11.2012

Joo, okei se on todella pieni ja surkea, mutta hei, se on pysty, ja tärkeintä lienee, että ainakin ratsastaja suurieleisesti ohjaa ratsunsa päin estettä ja yli vaan!