Kalalle kaveri

Ompelin jo kerran aikaisemmin isällä synttärilahjaksi kalatyynyn. Tässä tulee sille kaveri.

Muuten samanlainen, mutta edellisen peilikuva. Tähän sai mukavasti uppoamaan pieniä tilkkujämiä. Ohje on vuoden X Suuresta Käsityökerhosta. Kuvattu sisällä, koska ulkona sataa lunta kuin viimeistä päivää. Suomalainen kevät jatkukoon!

Mistähän sitä aloittaisi...

No niin, kaikkea mahdollista on tässä ehtinyt tapahtumaan viimeisen parin viikon aikana. Neuleharput viettivät ratkiriemukkaan päivän ratsastaen, alpakoihin tutustuen ja tietysti neuloen. Lupauksista huolimatta kuvia ei ole (syyn näette myöhemmin). Hyviä kuvauksia kuvineen löytyy esim täältä ja täältä. Ja mihin kuvani katosivat?

Kun tietokoneen emolevy pamahtaa (tarkemmin sanottuna nuo pienet pyöreät kondensaattorit tuossa neliskulmaisen ison tuulettimen vieressä,

ei auta muu kuin tehdä ruumiinavaus koneelle ja vaihtaa uusi emolevy, lisästä vähän muistia ja jotain muuta sellaista näperrystä, josta minä, loppukäyttäjä, en ymmärrä mitään. Lopputuloksena kone on todella nopea, koska käyttöjärjestelmäkin vaihtui. Siis hieman opetusta ja sitten vielä tukiopetusta ja johan alkaa Windows 8 hahmottumaan paukapäällekin... Onneksi ompelukone sentään toimi, jotta sain ommeltua tälläisen "tyynynpäällisen".

Harppujen perustamispaikkahan on Jumbon Fazerin kahvila, jossa olemme kokoontuneet kohta kolmen vuoden ajan joka kuun ensimmäisenä torstaina. Henkilökunta heitti herjan, että voisimme tuunata vakisohvamme. Eivät tienneet, että me saatamme ottaa moisen todesta. Ajatus lähti lentoon ja lopputulos on tässä.

Jännitykellä odotamme ovatko nämä neulegraffitimme vielä paikan päällä kolmen viikon päästä, kun pidämme uuden tapaamisen, poikeusaikataulussa, joulukuun ensimmäinen torstai kun on itsenäisyyspäivä ja kaupat ovat onneksi kiinni. Henkilökubta piti toteutuksestamme ja lupasivat kertoa jos tulee palautetta. Sitä odotellessa.

Muutakin tapahtui. Joskus vaan liika on liikaa ja Harpunkin pää hajoaa. Onneksi silloin on suuri tukijoukko ystäviä takana, jotka ovat valmiina kuuntelemaan ja antamaan tukeaan. Ja vaikka terapiaistunnot Happuchatissa olivatkin pitkiä ja ajoittain erittäin ylikuumenneitakin niin kaverit olivat ehtineet kasata minulle aivan uskomattoman yllätyksen torstain tapaamiseen. Sansuin askartelema kortti on järjettömän ihana ja sisältää runon muodossa kaiken oleellisen

Huomatkaa koktailtikuilla neulottu palmikkoneule!

Kun tuntuu että hajoo pää

et ole yksin, on totta tää:

On sulla monta ystävää,

moni susta välittää, 

se aina koita ymmärtää.

Vaikka pitkään aikaan ystävää ei nää

silti ystävyys sydämessä lämmittää,

ei välimatka, ei huono sää

voi ystäviä toisistaan eristää.

On vastoin käymiset vain osa elämää,

ne pian unohtuu ja taakse jää.

(E. Kari)

Ja milläpä muulla Neuleharppu päätään selvittelisi kuin neulomalla. Siksipä sain ihanan värisen kerän Wollmeisen huivilankaa kera villanhoitoaineen. Juuri minun sävyni, sammaleisen vihreä. Mallikin on jo valittu, mutta toteutusta saatte vielä odottaa, sillä en ole mitenkään kovin nopea neuloja. Tuhannesti kiitoksia kaikille ihanille Harpuille; Drucilla, Hoo, Metallisydän, Paella, Nele, Angelique, Möhkis, Nita, Daniela ja Sansui.

Ja ne esteet, nehän on tarkoitettu ylitettäviksi.

Minä ja Silvert 2.11.2012

Joo, okei se on todella pieni ja surkea, mutta hei, se on pysty, ja tärkeintä lienee, että ainakin ratsastaja suurieleisesti ohjaa ratsunsa päin estettä ja yli vaan!

Syyssiivousta ja ompeluhommia

Syyskuussa on sadetta piisannut. Nyt vasta pääsin pihalle syyssiivoilua tekemään. Tinteille katoin ruokalautasen.

Kukkineissa auringonkukissa on muhevasti siemeniä linnuille ja kun ne laittaa näin esille tintit ne myös löytävät, mutta hiiret eivät pääse niihin käsiksi. Tänään sää oli aivan ihanan lämmin. Juotiin oikein päiväkahvitkin pojan kanssa pihalla.

Se on tämä meidän etelänpuolen seinusta, jossa kahvitellaan ensimmäisenä keväällä ja viimeisenä syksyllä. Muina aikoina pysyn visusti varjon puolella paahtavan kuumuuden takia. Pelargonit jaksavat vielä kukkia ja pidän ne ulkona mahdollisimman pitkään ennen sisälle ottamista, niin jaksavat sitten talven paremmin. Kasvihuoneesta tyhjensin viinirypäleet ja tomaatit myös, sillä märkä sää saa härmän jylläämään pienessä kasvihuoneessa. Rypäleitä tuli ensimmäistä kertaa ihan mukavan kokoinen sato. Ja ne ovat todella makeita!

Äidillä on kuukauden päästä synttärit ja olen käsittänyt, että tyynyliinoille olisi käyttöä. Löysin kivaa Marimekon kangasta varastoistani. Sain kankaasta 4 tyynynpäällistä, kauniin sinivalkoisissa sävyissä ja itseasiassa junnu ompeli puolet eli kaksi tyynyliinaa!!! Eikä muuten mitään muistikuvaa mihin tarkoitukseen tuo kangas oli alunperin ostettu...

No, nyt se ainakin pääsee kovaan käyttöön ja pois mun kaapista tilaa viemästä. Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!

Siivous- ja viimeistelypäivä

Meillä on tänään siivottu ihan urakalla kaappeja. Ihan kaikkea elämäni aikana haalimaani tavaraa en voi loputtomiin täällä säilyttää, muuten ei kohta mahduta enää tähän taloon asumaan vaan pitää muuttaa naapuriin.Ja kun se nyt on ihan selvä juttu, ettei meille tullut sitten kuin yksi lapsi niin kai niistä vauvanvaatteista on pakko luopua. Siispä olen lajitellut pojan vanhoja vaatteita pois annettavaksi. Joitain ihanuuksia silti meinaan säilyttää. Tästä pojalle neulotusta setistä alkoi uudelleen neulontavillitykseni. Vuonna 2005 kesällä.

Lankana on Tennessee ja koko noin 2-3 vuotiaan.

Tämä takki oli erittäin suosittu. Pojan kaveri olisi halunnut samanlaisen takin itselleen ja sitä oli kaupasta kovasti kierretty ja etsitty kunnes pojan äiti, joka tiesi käsityöharrastuksestani päätteli, että takki saattaa olla uniikkikappale. Se paras juttu tuossa takissa oli tuo paloautomerkki. Poikani oli silloin vannoitunut tuleva palomies.

Kaikenlaista käyttövaatetta tuli ommeltua aika paljon. Koirahousut olivat aivan erityisen rakkaat. Ja nuo ulkohaalarit olivat jo toiset, ensimmäisiin en älynnyt ommella ollenkaan tuota sadetakkikangasta. Joskus siis missioni oli tehdä kaikkea tarpeellista. Kunnes innostuin ristipöistoilusta aika pahasti. Alkuun viimeistelin kaikki rististyöt heti alta pois, mutta alkuvuodesta ne alkoivat kertymään... Kunes tänään,

sain vihdoinkin viimeisteltyä loppuun toiseksi viimeisen viimevuotisen ristipistohassutuksen ja loput tämänvuotiset. Eli viimevuotisia oli tämä La Maison de Catharina, joka pääsi jälleen rasian kanteen.

Ja tämänvuotisia olivat nämä jouluiset servettirenkaat sekä

keväiset samanlaiset.

Saas nähdä tuleeko näille käyttöä. Ja kun vauhtiin päästiin ja kuumaliimapistoolin lisäliimapatruunatkin löytyivät niin viimeistelin vielä ensimmäisen tekeleeni näistä LHN:n kuukausitauluista.

Että on ufoutumassa olleita töitä tuhottu oikein urakalla. Pihalla kukkii ja tuoksuu huumaavasti. Tarjalle terveisiä; lähettämäsi tuoksuherneiden siemenet ovat itäneet tänäkin vuonna tosi hyvin ja tuoksu on todella huumaava. Hassu juttu vaan, että pussi oli käsittääkseni sekoitus erivärisistä kukista. Viime vuonna sain idätettyä erisävyisiä punaisia ja tälle vuodelle osuivat kaikki valkoiset!

Ja kas, rouva Lumiruusun viimeviikkoisen pikakurssin jälkeen kuvat ovat aikaisempaan verrattuna siedettäviä.... Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Lisää kahvikasseja

Tänään on syyskauden viimeinen ratsastustunti. Onneksi ostin viime viikolla itselleni uuden toppatakin ratsastusta varten. Pakkanen paukkuu nyt jo kymmenessä asteessa ja tuntuu kiristyvän. Toivottavasti ei ihan hirmuiseksi rupea, että saadaan kuitenkin kunnon tunti ratsastaa. Vien opellemme Liisalle tälläisen kahvikassin. Tässä saa hyvin kannettua jouluruokaa kaupasta kotiin.

Ja sitten Itella kuljetti minulle seuraavan ristipistoprojektin. Eli Suomi-Saksa RR on ollut osaltani jäissä, sillä posti kadotti Saksaan Susannelle menossa olevan sydänaiheisen kankaan joskus marraskuussa. Kangas oli matkalla Mialta minulle. Minna hankki sitten uuden kankaan ja aloitti noiden reunojen pistelyn ja teki oman osansa. Nyt mun on tarkotus jatkaa tätä työtä pistelemällä sekä reunoja että oma sydämeni siihen. Toivomme kaikki, että tämä työ ei enää katoa postissa.

Nimipäivälahjomuksia

Huomenna on  ystäväni Seijan nimipäivät. Käytiin kyläilemässä jo tänään, koska huominen jäisi niin pikavisiitiksi. Vein lahjaksi tälläisen kahvikassin, jossa on hyvä kantaa vaikka ostokset kotiin.

Olen tehnyt näitä kasseja tänä vuonna jo useammankin, mutta en ole muistanut kuvata, yhden vein kampaajalle, muistaakseni presidenttiä, tälläisen samanlaisen vein peräkärryn lainanneelle työkaverilleni viikko sitten. Omaan käyttöön pitäs kans ehtiä tehdä pari uutta. Vanhat kassit on ihan loppumetreillään. Nää kestää muuten pitkään ja kovaa käyttöä.

Vuosi sitten vein Seijalle nimpparilahjaksi jotain, joka unohtui kuvata. Eli neulatyynyn ja sakset saksikoristeen kera. Otettiin niistä nyt samalla vierailulla kuva....

Nää on kuvattu kännykällä ja se tietty vääristää värit ikävästi.