Syyskuussa on sadetta piisannut. Nyt vasta pääsin pihalle syyssiivoilua tekemään. Tinteille katoin ruokalautasen.
Kukkineissa auringonkukissa on muhevasti siemeniä linnuille ja kun ne laittaa näin esille tintit ne myös löytävät, mutta hiiret eivät pääse niihin käsiksi. Tänään sää oli aivan ihanan lämmin. Juotiin oikein päiväkahvitkin pojan kanssa pihalla.
Se on tämä meidän etelänpuolen seinusta, jossa kahvitellaan ensimmäisenä keväällä ja viimeisenä syksyllä. Muina aikoina pysyn visusti varjon puolella paahtavan kuumuuden takia. Pelargonit jaksavat vielä kukkia ja pidän ne ulkona mahdollisimman pitkään ennen sisälle ottamista, niin jaksavat sitten talven paremmin. Kasvihuoneesta tyhjensin viinirypäleet ja tomaatit myös, sillä märkä sää saa härmän jylläämään pienessä kasvihuoneessa. Rypäleitä tuli ensimmäistä kertaa ihan mukavan kokoinen sato. Ja ne ovat todella makeita!
Äidillä on kuukauden päästä synttärit ja olen käsittänyt, että tyynyliinoille olisi käyttöä. Löysin kivaa Marimekon kangasta varastoistani. Sain kankaasta 4 tyynynpäällistä, kauniin sinivalkoisissa sävyissä ja itseasiassa junnu ompeli puolet eli kaksi tyynyliinaa!!! Eikä muuten mitään muistikuvaa mihin tarkoitukseen tuo kangas oli alunperin ostettu...
No, nyt se ainakin pääsee kovaan käyttöön ja pois mun kaapista tilaa viemästä. Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
torstai 27. syyskuuta 2012
Pettymyssukat
Sain kerän 7-veikan väriä pöllö ja aloin neuloa niistä miehelle sukkia. En taaskaan aloittaessa muistanut, että 150g:n kerä todellakin riittää mun käsialalla miesten koon sukkapariin. Tein varsiin lisäraidoitusta Jannella ja lopputulos on karmea.
Lankaa kului vain 145g, eli kyllä se yksi kerä olis riittäny. En vaan todellakaan laiskana noita pura. Ehkä annan ne iskälle ja teen sitten ne lahjaksi aiotut uudestaan ja uudesta kerästä. Sitte pitää ehkä vaan käydä lankakaupassa.
Puikoilla on sukat kokoa nainen itävaltalaislangasta. Kivat värisävyt, mutta kerästä löytyi jo yksi solmu. Argh ja raidoitus jatkui tietysti väärästä kohdasta...Samassa kuvassa myös aktiivisesti kesken oleva rp-työ.
Neleltä peritty Lakshmihan se siinä saa muotoaan. Intialainen pakkaus, jossa on jotkut intialaiset langat. Todella lyhyillä langoilla pitää ommella kun lanka on niin heikkotasoista. Mutta kyllä tämäkin valmistuu. Ostoksia on tullut tehtyä.
Pari lehteä Macramesta. Paljon ihania malleja, kunhan vaan saisin joskus aikaa ostettua...
Lankaa kului vain 145g, eli kyllä se yksi kerä olis riittäny. En vaan todellakaan laiskana noita pura. Ehkä annan ne iskälle ja teen sitten ne lahjaksi aiotut uudestaan ja uudesta kerästä. Sitte pitää ehkä vaan käydä lankakaupassa.
Puikoilla on sukat kokoa nainen itävaltalaislangasta. Kivat värisävyt, mutta kerästä löytyi jo yksi solmu. Argh ja raidoitus jatkui tietysti väärästä kohdasta...Samassa kuvassa myös aktiivisesti kesken oleva rp-työ.
Neleltä peritty Lakshmihan se siinä saa muotoaan. Intialainen pakkaus, jossa on jotkut intialaiset langat. Todella lyhyillä langoilla pitää ommella kun lanka on niin heikkotasoista. Mutta kyllä tämäkin valmistuu. Ostoksia on tullut tehtyä.
Pari lehteä Macramesta. Paljon ihania malleja, kunhan vaan saisin joskus aikaa ostettua...
perjantai 21. syyskuuta 2012
Hupsista!
Kuinka sitä ei näe mitään vaikka kulkee joka päivä tyhjentämään hiirenloukut kasvihuoneesta... Kurpitsapenkki on ihan siinä vieressä ja olen lähinnä vahtinut niitä pitkulaisia keltaisia kurpitsoja ja miettinyt tuleeko niitä enää kun on ollut niin kylmä. Eilen sitten kurkkasin vähän lehtien alle.
Nuo kaikki kurpitsat pitäisi poimia biljardipallon kokoisena.... Mutta kuka niitä niin pienenä huomaa ja näissä isommissa on enemmän syötävää. Ja ei, minulla ei ole tavanomaista pienipäisempää yhdeksänvuotiasta poikaa... Suurin kurpitsa painaa 2880g!
Syksy tulee ja sen johdosta on neulottu juniorille uudet sormikkaat, vanhat jäivät pieneksi.
Lanka on kesälomatuliaislankaa Itävallasta ja sitä kului 50g. Oli ihan mukavaa neuloa. Ja jos supertalvi tosiaan on tulossa pitänee varmaan neuloa myös uudet lapaset, kuulemma siilit jälleen, sillä vanhat on juuri ja juuri sopivat... Että ei lopu hommat, millään saralla...
Nuo kaikki kurpitsat pitäisi poimia biljardipallon kokoisena.... Mutta kuka niitä niin pienenä huomaa ja näissä isommissa on enemmän syötävää. Ja ei, minulla ei ole tavanomaista pienipäisempää yhdeksänvuotiasta poikaa... Suurin kurpitsa painaa 2880g!
Syksy tulee ja sen johdosta on neulottu juniorille uudet sormikkaat, vanhat jäivät pieneksi.
Lanka on kesälomatuliaislankaa Itävallasta ja sitä kului 50g. Oli ihan mukavaa neuloa. Ja jos supertalvi tosiaan on tulossa pitänee varmaan neuloa myös uudet lapaset, kuulemma siilit jälleen, sillä vanhat on juuri ja juuri sopivat... Että ei lopu hommat, millään saralla...
maanantai 17. syyskuuta 2012
Syksyisissä tunnelmissa
Säät ovat jo melkolailla syksyiset, joten olen innostunut viimeistelemään syksyisiä juttuja. Syyskuu-pistely muotoutui samaan sarjaan koristeeksi kuin aikaisemmatkin sarjan pistelyt, mutta opin sen ettei reunan viimeistelyssä kannata käyttää tuollaista kovaa tekokuituista nauhaa.
Nauha ei asettunut reunaan kovin kauniisti vaikka yritin sitä siihen liimailla samaan tapaan kuin muitakin nauhoja. No, siinä se nyt on eikä irti lähde. Taustaan laitoin ainoaa tammenterhoja kuvaavaa kangasta jota minulla oli varastossa.
Syksyinen virkattu lehtikin valmistui, lankaa kului koko kerä eli 25 g ja se loppui hieman kesken kuten uumoilinkin, joten reunassa on vähemmän nirkkoja kuin edeltäjässään ja varressa hieman yksiväristä valkeaa virkkauslankaa. Lehden malli on vanhasta virkkauslehdestä, jonka olen jo ehtinyt hukkaamaan... Työkopio lehdestä on kyllä olemassa, kiitos vaan neuleystävä Paellalle!
Ja ihan pöytäliinana meinaan näitä lehtiä jatkossakin pitää, ei sen kummempaa viimeistelyä. Pientä syksyistä tunnelmaa tulee näin meidän olkkariin. Ja virkatut lehdet sopivat hyvin yhteen jo aiemmin kirjomani vaahteranlehtiliinan kanssa.
Syysnurkkauksesta löytyy siis myös syyskuupistely.
Kovasti olen myös lukenut. Uusin ihastukseni on minulle uusi kirjailija Virpi Hämeen-Anttila, jonka kirja Sokkopeli on lumonnut minut niin etten meinaa malttaa lopettaa lukemista illalla ja mennä nukkumaan. Suosittelen kaikille lukemisesta kiinnostuneille, kirja on dekkari-tyylinen ja juoni mukaansa tempaava! Pistelypuolella teen jotain syksyistä ja jotain keskeneräistä, pieniä neuletöitäkin on puikoilla, saas nähdä mitä valmistuu seuraavaksi!
Nauha ei asettunut reunaan kovin kauniisti vaikka yritin sitä siihen liimailla samaan tapaan kuin muitakin nauhoja. No, siinä se nyt on eikä irti lähde. Taustaan laitoin ainoaa tammenterhoja kuvaavaa kangasta jota minulla oli varastossa.
Syksyinen virkattu lehtikin valmistui, lankaa kului koko kerä eli 25 g ja se loppui hieman kesken kuten uumoilinkin, joten reunassa on vähemmän nirkkoja kuin edeltäjässään ja varressa hieman yksiväristä valkeaa virkkauslankaa. Lehden malli on vanhasta virkkauslehdestä, jonka olen jo ehtinyt hukkaamaan... Työkopio lehdestä on kyllä olemassa, kiitos vaan neuleystävä Paellalle!
Ja ihan pöytäliinana meinaan näitä lehtiä jatkossakin pitää, ei sen kummempaa viimeistelyä. Pientä syksyistä tunnelmaa tulee näin meidän olkkariin. Ja virkatut lehdet sopivat hyvin yhteen jo aiemmin kirjomani vaahteranlehtiliinan kanssa.
Syysnurkkauksesta löytyy siis myös syyskuupistely.
Kovasti olen myös lukenut. Uusin ihastukseni on minulle uusi kirjailija Virpi Hämeen-Anttila, jonka kirja Sokkopeli on lumonnut minut niin etten meinaa malttaa lopettaa lukemista illalla ja mennä nukkumaan. Suosittelen kaikille lukemisesta kiinnostuneille, kirja on dekkari-tyylinen ja juoni mukaansa tempaava! Pistelypuolella teen jotain syksyistä ja jotain keskeneräistä, pieniä neuletöitäkin on puikoilla, saas nähdä mitä valmistuu seuraavaksi!
Tunnisteet:
kirjat,
valmistuneet pistelyt,
valmistuneet työt,
virkkaus
torstai 13. syyskuuta 2012
Kilisee, kilisee kulkuset....
Ristipistoilijat viettävät heinäkuussa joulua kun lehtiin ilmestyy Chrismas in July-malleja. Olen aina ihmetellyt kuinka kukaan voi tehdä joulukoristeita keskikesällä. Virkkaus sen sijaan on kivaa kesähommaa ja hupsista, nyt olen huomannut virkanneeni erittäin jouluisen liinan.
Siis jälleen selätetty yksi kesken ollut työ, virkkauslankaa kului tähän 75g. Liinasta tuli yllättävän iso ja noiden sydänten yhdistäminen tähteen oli yllättävän vaikeaa. Saa kelvata näin... Ja kun yksi työ on tehty valmiiksi sain luvan aloittaa seuraavan uuden. Siis jotain syksyistä tilalle!
Teen vihdoin paria tälle pari vuotta sitten virkatulle lehdelle.Käsiala on muuttunut, joten jännityksellä katsotaan saanko uuden lehden tehtyä. Lankaa ei ole kuin yksi kerä ja se menee ihan kokonaan tuohon lehteen. Saas nähdä.
Näin syksylläkin pitää jo ajatella tulevaa kevättä. Siispä asensimme talon seinään uuden linnunpöntön, mallia pikkuvarpunen. Pönttö on juniorin ja vaarin kesälomapuuhana kokoama, minun maalamani ja miehen kiinnittämä, yhteistyö kunniaan! Saas nähdä tuleeko pönttöön asukkaita ensi keväänä.
Ihanaa syksyn jatkoa, tässä vielä kuva mun tän kesäsistä pikku auringonkukista... Ja olenhan minä itsekin siellä seassa ;)
Siis jälleen selätetty yksi kesken ollut työ, virkkauslankaa kului tähän 75g. Liinasta tuli yllättävän iso ja noiden sydänten yhdistäminen tähteen oli yllättävän vaikeaa. Saa kelvata näin... Ja kun yksi työ on tehty valmiiksi sain luvan aloittaa seuraavan uuden. Siis jotain syksyistä tilalle!
Teen vihdoin paria tälle pari vuotta sitten virkatulle lehdelle.Käsiala on muuttunut, joten jännityksellä katsotaan saanko uuden lehden tehtyä. Lankaa ei ole kuin yksi kerä ja se menee ihan kokonaan tuohon lehteen. Saas nähdä.
Näin syksylläkin pitää jo ajatella tulevaa kevättä. Siispä asensimme talon seinään uuden linnunpöntön, mallia pikkuvarpunen. Pönttö on juniorin ja vaarin kesälomapuuhana kokoama, minun maalamani ja miehen kiinnittämä, yhteistyö kunniaan! Saas nähdä tuleeko pönttöön asukkaita ensi keväänä.
Ihanaa syksyn jatkoa, tässä vielä kuva mun tän kesäsistä pikku auringonkukista... Ja olenhan minä itsekin siellä seassa ;)
maanantai 10. syyskuuta 2012
Vuonismestaruudet on kisattu
Syksy on siis toden teolla pyörähtänyt käyntiin ja viikot ovat niin kiireisiä, että ehdin koneelle näemmä vain sunnuntaisin ja tietoteknisten ongelmien takia kuvat lisätään tekstiin vasta maanantaina..... Ny hyvä, että edes silloin. Viikko sitten vietettiin aikaa tallilla talkoissa. Maalattiin mm. uusia ja vanhoja puomeja kisoihin ja siivottiin muutenkin ympäristöä.
Viime viikon viikonloppuna oli sitten kisat. Lauantaina katselin kisoja lähinnä tallin ylisiltä, sillä hoidin buffetinpitoa lähes koko päivän. Pääsin kuitenkin katsomaan ensimmäisen lähdön, jossa tallikaverit ratsastivat kouluohjelman. Kyllä mun mussukka osaa olla komea, kun tukka oikein kauniisti kammataan, vai kuinka?
Sunnuntaina oli sitten se "vauhtia ja vaaratilanteita" -päivä.
Minä olin kahdessa helpoimmassa luokassa liputtajana, eli liputin koska ratsukko ylitti lähtö- ja maalilinjan.
Sitten siirryin kellottajaksi, eli mittasin ratsukoiden käyttämän ajan. Se oli kyllä aikamoista. Kun tutut ratsukot painavat täysillä ja itsekin jännittää kuinka siellä onnistutaan ja sitten pitää vielä muistaa katkaista aika kun ratsukko pääsee maaliin... Kentätkin muuttuivat koko ajan vaativammiksi,
Huipentuen mestaruussarjan 80 cm:n esteisiin, joista kuvassa hypätään vesiestettä.
Ja mestaruussarjan voitto tuli tänä vuonna hienosti kotiin. Nappisuoritus, puhdas ratsastus ja taito, siinähän se.
Onnea Liisa ja Lasse!!!!
Viime viikon viikonloppuna oli sitten kisat. Lauantaina katselin kisoja lähinnä tallin ylisiltä, sillä hoidin buffetinpitoa lähes koko päivän. Pääsin kuitenkin katsomaan ensimmäisen lähdön, jossa tallikaverit ratsastivat kouluohjelman. Kyllä mun mussukka osaa olla komea, kun tukka oikein kauniisti kammataan, vai kuinka?
Sonja ja Silvert |
Maija ja Fixi, kolmas sija luokassa 40 cm ja tämä harmittava putoaminen luokassa 60 cm. |
Minä olin kahdessa helpoimmassa luokassa liputtajana, eli liputin koska ratsukko ylitti lähtö- ja maalilinjan.
Päivi ja Nasu |
Sitten siirryin kellottajaksi, eli mittasin ratsukoiden käyttämän ajan. Se oli kyllä aikamoista. Kun tutut ratsukot painavat täysillä ja itsekin jännittää kuinka siellä onnistutaan ja sitten pitää vielä muistaa katkaista aika kun ratsukko pääsee maaliin... Kentätkin muuttuivat koko ajan vaativammiksi,
Sonja ja Trulte sarjassa 60 cm. |
Huipentuen mestaruussarjan 80 cm:n esteisiin, joista kuvassa hypätään vesiestettä.
Liisa ja Lasse luokka 80 cm. |
Onnea Liisa ja Lasse!!!!
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Puutarhatuoli viimeinkin pisteltynä!
Lennun uutta blogia lukiessani viimeistään huomaan taas sen, että tekee mieli päästä eroon turhasta tavarasta. Ajatus on toki hautonut päässäni jo pitempään kuin tämän vuoden ja nyt olen vihdoin alkanut saada jotain konkreettista aikaan. Yksi tavoitteistani on ollut tehdä pois keskentekoiset työt, jotta pääsen joskus siihen tilaan, että voin aloittaa uuden työn innoissani ja tehdä sen alusta loppuun samalla innolla. Nyt olen yhtä tavoitetta lähempänä.
Viime vuonna aloitettu ristiopistohassutus, se viimeinen keskeneräinen niistä on nyt pistelty. Ihana tunne! Olen halunnut saada sen jo pitkään valmiiksi. Viimeistely vie vielä oman aikansa, tämä on niin askartelupainotteinen työ. Pitää odotella liiman kuivumista ja muuta sellaista. Mutta tämän vuoden puolella senkin on valmistuttava, tuolin pohjapalaan kirjottu vuosiluku sen vaatii...
Nimi näyttää kuvassa todella epäselvältä. Se johtuu siitä, että flunssaisena unohdin lukea ohjeet ja pistelin ajatuksissani kankaalle kahdella säikeellä yhden yli. Mietin, ihmeissäni mikä tässä oikein mättää ja sitten kun tajusin niin vuosiluku olikin jo paljon helpompi rasti. Kuva on muutenkin epäselvä. Tolla mun kameralla ei kertakaikkiaan saa selviä lähikuvia. Ei vaikka osaiskin kuvata. Miehen kameralla sais, mutta en osaa siirtää niitä blogiin... Onneksi kuitenkin jätin tuolin selkänojan pistelyn viimeiseksi niin siihen tuli jo siistimpi teksti.
Vihdoinkin minulle aukeni yhden yli pistelyn salat! Vähän sitä piti ihmetellä kuinka ne pistot oikein saa muodostumaan, mutta onnistuihan se sitten lopulta. Nyt keskeneräisiä kirjontatöitä on enää nämä kaksi Neleltä tullutta.
Asiantilasta onnellisena aloitin hyvällä omallatunnolla uuden syksyisen pistelyn, syyskuun siitä pistelemästäni kuukausisarjasta.
Tämä edistyikin jo mukavasti, olen siis oppinut pistelemään telkkaa katsellessa, mutta vain näitä todella yksinkertaisia malleja.
Keskeneräisyyden kimpussa olen myös lukurintamalla. Saatuani luiettua Anna-sarjan ensimmäisen osan Annan nuoruusvuodet päätin lukea loppuun jo yli vuoden työn alla olleen Sofi Oksasen Puhdistuksen...
Kirja ei siis ole huono, mutta jostain syystä se aina jää jalkoihin kun käyn kirjastossa. Vanhempien kirjoilla kun ei ole palautuspäivää...
Hyvää alkavaa syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille. Nyt nautitaan syksyn kuulaista päivistä ja siitä sateen rummutuksesta ikkunaan tai kattoon. Onpahan ainakin hyvä syy istahtaa pistelemään ja neulomaan!
Viime vuonna aloitettu ristiopistohassutus, se viimeinen keskeneräinen niistä on nyt pistelty. Ihana tunne! Olen halunnut saada sen jo pitkään valmiiksi. Viimeistely vie vielä oman aikansa, tämä on niin askartelupainotteinen työ. Pitää odotella liiman kuivumista ja muuta sellaista. Mutta tämän vuoden puolella senkin on valmistuttava, tuolin pohjapalaan kirjottu vuosiluku sen vaatii...
Nimi näyttää kuvassa todella epäselvältä. Se johtuu siitä, että flunssaisena unohdin lukea ohjeet ja pistelin ajatuksissani kankaalle kahdella säikeellä yhden yli. Mietin, ihmeissäni mikä tässä oikein mättää ja sitten kun tajusin niin vuosiluku olikin jo paljon helpompi rasti. Kuva on muutenkin epäselvä. Tolla mun kameralla ei kertakaikkiaan saa selviä lähikuvia. Ei vaikka osaiskin kuvata. Miehen kameralla sais, mutta en osaa siirtää niitä blogiin... Onneksi kuitenkin jätin tuolin selkänojan pistelyn viimeiseksi niin siihen tuli jo siistimpi teksti.
Vihdoinkin minulle aukeni yhden yli pistelyn salat! Vähän sitä piti ihmetellä kuinka ne pistot oikein saa muodostumaan, mutta onnistuihan se sitten lopulta. Nyt keskeneräisiä kirjontatöitä on enää nämä kaksi Neleltä tullutta.
Asiantilasta onnellisena aloitin hyvällä omallatunnolla uuden syksyisen pistelyn, syyskuun siitä pistelemästäni kuukausisarjasta.
Tämä edistyikin jo mukavasti, olen siis oppinut pistelemään telkkaa katsellessa, mutta vain näitä todella yksinkertaisia malleja.
Keskeneräisyyden kimpussa olen myös lukurintamalla. Saatuani luiettua Anna-sarjan ensimmäisen osan Annan nuoruusvuodet päätin lukea loppuun jo yli vuoden työn alla olleen Sofi Oksasen Puhdistuksen...
Kirja ei siis ole huono, mutta jostain syystä se aina jää jalkoihin kun käyn kirjastossa. Vanhempien kirjoilla kun ei ole palautuspäivää...
Hyvää alkavaa syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille. Nyt nautitaan syksyn kuulaista päivistä ja siitä sateen rummutuksesta ikkunaan tai kattoon. Onpahan ainakin hyvä syy istahtaa pistelemään ja neulomaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)