Viime viikonloppuna oltiin melomassa syksyisissä tunnelmissa.
Päästiin matkaan vasta lauantaina iltapäivän puolella, silloin kova tuuli laantui ja me kauhoimme Espoon Suvisaaristosta etelään ja Gåsgrundetille. Saari on suosittu retkeilysaari saunansa takia ja niin tälläkin kertaa, emme olleet yksin. Onneksi saari on iso ja sinne mahtuu hyvin paljonkin porukkaa. Saunaankin päästiin, tosin vasta sunnuntaina aamupäivällä koska emme jaksaneet jonottaa lauantai-iltana.
Tuuli oli jo merellisen viileä ja vaati huomiota pukeutumiseen. Joutsenen taukotakki on todettu useasti hyväksi ja tarpelliseksi varusteeksi syksyllä tai aikaisin keväällä retkeillessä, ihan kuin talviretkeilyssäkin.
Merivesi alkaa olla niin kylmää, että melontakausi alkaa olla meidän perheen kohdalta ohi. Varsinkin kun joukostamme yksi ei mahdu märkäpukuunsa (se on kutistunut kaapissa). Eli turvallisuusnäkökulmiin vedoten julistan melontakauden päättyneeksi tältä kesältä.
Ristipistot eivät ole edistyneet, mutta olen saanut melottua yhdet lyhytvartiset varpaanlämmittäjät, lankana Janne ja langankulutus 80 g, näistä kuva myöhemmin.
Ja tallilla olen viettänyt aikaani aivan valtavan paljon, ihanan Silvertin kanssa.
Ihanaa syksyn jatkoa kaikille ja kiitos ihanista kommenteista, joita olette jättäneet todella paljon.
torstai 29. syyskuuta 2011
perjantai 23. syyskuuta 2011
Voi tätä onnen päivää
Tänään on kyllä ollut aivan uskomaton päivä. Kohtuullisen mukavan työviikon päätteeksi tänään oli aivan järjetön kiire. Kauhean päänsäryn kera poljin sitten kotiin ihanasta aurinkoisesta syyskelistä nauttien. Ja mitä odottikaan postilaatikossa... Aivan mahtavan ihana arvontapalkinto Ristipistoilijat-blogiyhteisöstämme!
Sain näin valtavan arpajaisvoiton! Kaikkea todella tarpeellista ja ihanaa. Osallistujia oli vähän, mutta silti ristipistotarvikevarastoni kasvoi mahtavalla valikoimalla viimeistelykankaita, nauhoja, nappeja, aidalla, pöytäliinasetillä joulukorttikitillä ja muliinilangalla! Ja kun arvonnan emo oli vielä laittanut oman lisänsä tähän päälle, eli tälläistä;
en voinut muuta kun huokailla ja ihastella. Lisää viimeistelykangasta, ihana ompelukone ristipistomalli, säilytysrasia neuloille, ihastuttavia nappeja... Olen sanaton. Kiitos aivan valtavan paljon Outille emoilusta ja emon lisäyllätyksestä, sekä kiitos kaikille arvontapalkintoja lähettäneille. Minä järjestän sitten keväällä uuden arvonnan ja koitan keksiä siihen jotain vetonaulaa mukaan, jotta saataisiin useampia innostuneita pistelijöitä lähettämään arpoja.
Noin muuten olen tällä viikolla istunut ihan liikaa kaikenlaisissa kokouksissa. Siispä olen saanut neulottua kolme pipoa.
Oranssi pipo on Ainoa, siniraidalliset jotain Novitan kampanjalankaa, joista vyötteet kadoksissa. Rouva Huopatossunen muistanee kun poikani halusi ostaa nämä langat Soukan Menitasta ja virkata niistä itse itselleen pipon... Jotenkin muistan, että uumoilin näidenkin kerien päätyvän lopulta jonkun muun neulottavaksi... Noh, langankulutus näissä yhteensä -200g. Pipot lähtevät Villaa ylle-keräykseen, jonne lähetän kaikenkaikkiaan tälläisen kasan:
Oranssi kaulaliina oli jo ennestään valmiina ja käyttämättömänä, joten neuloin sille vain pipon kaveriksi. Tuo puna-harmaa raidallinen pipo-kaulaliina yhdistelmä on jo vanhempaa tekoa. Sukat on neulottu tänä kesänä. toivottavasti näistä on saajilleen lämmikettä.
Sitten kuulkaa se päivän loppuhuipennus; olin elämäni ensimmäisellä virallisella estetunnilla. Eli olen päässyt ratsastuksessa siihen pisteeseen, että harjoittelen kauan kaipaamaani taitoa; esteratsastusta. Ja kyllä oli hienoa ja kivaa. Miten tässä malttaa viikon odottaa seuraavaa estetuntia??? Ehkä saan aikani kulumaan selailemalla tällä viikolla saapunutta uutta lehteä...
Ihanaa syysviikonloppua kaikille!
Sain näin valtavan arpajaisvoiton! Kaikkea todella tarpeellista ja ihanaa. Osallistujia oli vähän, mutta silti ristipistotarvikevarastoni kasvoi mahtavalla valikoimalla viimeistelykankaita, nauhoja, nappeja, aidalla, pöytäliinasetillä joulukorttikitillä ja muliinilangalla! Ja kun arvonnan emo oli vielä laittanut oman lisänsä tähän päälle, eli tälläistä;
en voinut muuta kun huokailla ja ihastella. Lisää viimeistelykangasta, ihana ompelukone ristipistomalli, säilytysrasia neuloille, ihastuttavia nappeja... Olen sanaton. Kiitos aivan valtavan paljon Outille emoilusta ja emon lisäyllätyksestä, sekä kiitos kaikille arvontapalkintoja lähettäneille. Minä järjestän sitten keväällä uuden arvonnan ja koitan keksiä siihen jotain vetonaulaa mukaan, jotta saataisiin useampia innostuneita pistelijöitä lähettämään arpoja.
Noin muuten olen tällä viikolla istunut ihan liikaa kaikenlaisissa kokouksissa. Siispä olen saanut neulottua kolme pipoa.
Oranssi pipo on Ainoa, siniraidalliset jotain Novitan kampanjalankaa, joista vyötteet kadoksissa. Rouva Huopatossunen muistanee kun poikani halusi ostaa nämä langat Soukan Menitasta ja virkata niistä itse itselleen pipon... Jotenkin muistan, että uumoilin näidenkin kerien päätyvän lopulta jonkun muun neulottavaksi... Noh, langankulutus näissä yhteensä -200g. Pipot lähtevät Villaa ylle-keräykseen, jonne lähetän kaikenkaikkiaan tälläisen kasan:
Oranssi kaulaliina oli jo ennestään valmiina ja käyttämättömänä, joten neuloin sille vain pipon kaveriksi. Tuo puna-harmaa raidallinen pipo-kaulaliina yhdistelmä on jo vanhempaa tekoa. Sukat on neulottu tänä kesänä. toivottavasti näistä on saajilleen lämmikettä.
Sitten kuulkaa se päivän loppuhuipennus; olin elämäni ensimmäisellä virallisella estetunnilla. Eli olen päässyt ratsastuksessa siihen pisteeseen, että harjoittelen kauan kaipaamaani taitoa; esteratsastusta. Ja kyllä oli hienoa ja kivaa. Miten tässä malttaa viikon odottaa seuraavaa estetuntia??? Ehkä saan aikani kulumaan selailemalla tällä viikolla saapunutta uutta lehteä...
Ihanaa syysviikonloppua kaikille!
Tunnisteet:
arpajaisvoitot,
ristipistolehdet,
valmistuneet neuleet
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Mä tein sen !
Keväällä kun päivät alkoivat pidentyä ja sää lämmetä alkoi sormia kuumottamaan puuvillalanka. Ja kun rakas mieheni sai vielä kulutettua edellisestä neuleestaan kyynärpäät puhki iski halu neuloa uusi uljas neule omalle nörtille. Ja mistä nörtti tykkää, saa valita, bonusta olisi jos lanka sattuisi löytymään omasta varastosta. No nörttihän tykkää tasaisesta sileästä mustasta neuleesta. Hyvä, siihen löytyi ne langatkin.
Sitten alkoi tökkimään. Koska neuleessa ei saanut olla kuviota, ei kohoneuletta eikä yhtikäs mitään, joka tekisi siitä mielenkiintoisemman neuloa oli alsuta alkaen selvää ettei neuloja pysy hereillä kuin hyvän tv-ohjelman avulla tätä neuletta tehdessä. Ohjettakaan ei ollut, ei ollut Novita suunnitellut peruspuseroa miehelle Marinesta, vain sellaisen kokuvioisen mallin, joka ei tietenkään kelvannut. Siispä omasta päästä... Ja lopputulos on tässä (kasvihuoneessa kuvattuna).
Toivottavasti kiinnitätte enemmän huomiota tomaatteihin, jotka kypsyvät iloisesti koska on ollut lämmintä ja myös välillä aurinkoa. Paidan helma olisi voinut olla pidempi ja kaula-aukko pienempi, mutta en jaksanut enää purkaa.... Muuten siitä tuli ihan hyvä, kaiken sen purkamisen ja uudelleen neulomisen jälkeen, onneksi. Ja lankavarasto supistui 600 g. Lopusta Marinesta meinaan kokeilla neuloa sukat... sitten joskus.
Seuraavaksi pääsee puikoille villaa. Yksi bambuneule, se mun kaikien ufojen äiti on tosin vielä pahasti kesken (terveisiä Kristiinalle, sipulipussikin on jo ollut harkinnassa...).
Sitten alkoi tökkimään. Koska neuleessa ei saanut olla kuviota, ei kohoneuletta eikä yhtikäs mitään, joka tekisi siitä mielenkiintoisemman neuloa oli alsuta alkaen selvää ettei neuloja pysy hereillä kuin hyvän tv-ohjelman avulla tätä neuletta tehdessä. Ohjettakaan ei ollut, ei ollut Novita suunnitellut peruspuseroa miehelle Marinesta, vain sellaisen kokuvioisen mallin, joka ei tietenkään kelvannut. Siispä omasta päästä... Ja lopputulos on tässä (kasvihuoneessa kuvattuna).
Toivottavasti kiinnitätte enemmän huomiota tomaatteihin, jotka kypsyvät iloisesti koska on ollut lämmintä ja myös välillä aurinkoa. Paidan helma olisi voinut olla pidempi ja kaula-aukko pienempi, mutta en jaksanut enää purkaa.... Muuten siitä tuli ihan hyvä, kaiken sen purkamisen ja uudelleen neulomisen jälkeen, onneksi. Ja lankavarasto supistui 600 g. Lopusta Marinesta meinaan kokeilla neuloa sukat... sitten joskus.
Seuraavaksi pääsee puikoille villaa. Yksi bambuneule, se mun kaikien ufojen äiti on tosin vielä pahasti kesken (terveisiä Kristiinalle, sipulipussikin on jo ollut harkinnassa...).
perjantai 16. syyskuuta 2011
Lankaa kulutellen
Syksy on saapunut ja samalla myös halu neuloa villaa ja sukkia. Nämä sukat ovat valmistunet eri matkoilla, mm. ratsastustunnille mennessä olen neulonut silloin kun naapurin rouvalla on ajovuoro...
Raitalanka loppui harmittavasti kesken, mutta äiti ilmoitti, ettei ole moksiskaan vääränvärisestä kärjestä toisessa sukassa ja vei sukat mukanaan. Lankavarasto supistu 110g 7-veikan osalta. Nyt on jostain kumman syystä ollut todella helppoa kävellä lankahyllyjen ohi kaupoissa.
Ristipistorintamalla ei mitään ihmeellistä. Tälläistä syksyistä hassutustaulua olen tuohon meidän eteisen seinään väkertänyt. Luulisin, että se hyvinkin täksi syksyksi valmistuu...
Ja uusi lehti tuli Violariumista tänään. Ja onkin vallan ihana, paljon kaikkea tekemistä odottavaa jouluista juttua. Poikakin toipuu keuhkokuumeestaan, mutta toinen lääkärikäynti vielä jouduttiin tekemään. Ei ehditty jonotella kun ei oikein olisi mahdollisuutta olla töistä pois, kiikutettiin tenava siis yksityiselle ja sujuvastihan se asiointi siellä meni. Lääkitystä lisättiin ja nyt toivotaan, että alkaa köhä helpottamaan.
Raitalanka loppui harmittavasti kesken, mutta äiti ilmoitti, ettei ole moksiskaan vääränvärisestä kärjestä toisessa sukassa ja vei sukat mukanaan. Lankavarasto supistu 110g 7-veikan osalta. Nyt on jostain kumman syystä ollut todella helppoa kävellä lankahyllyjen ohi kaupoissa.
Ristipistorintamalla ei mitään ihmeellistä. Tälläistä syksyistä hassutustaulua olen tuohon meidän eteisen seinään väkertänyt. Luulisin, että se hyvinkin täksi syksyksi valmistuu...
Ja uusi lehti tuli Violariumista tänään. Ja onkin vallan ihana, paljon kaikkea tekemistä odottavaa jouluista juttua. Poikakin toipuu keuhkokuumeestaan, mutta toinen lääkärikäynti vielä jouduttiin tekemään. Ei ehditty jonotella kun ei oikein olisi mahdollisuutta olla töistä pois, kiikutettiin tenava siis yksityiselle ja sujuvastihan se asiointi siellä meni. Lääkitystä lisättiin ja nyt toivotaan, että alkaa köhä helpottamaan.
perjantai 9. syyskuuta 2011
Onnea Angelique!
Niin se on taasen viikko vierähtänyt. Aika kuluu todella nopsaan kun kaikki perheen harrastukset (miekkailu- ja ratsastustunnit) ovat alkaneet ja jopa juniorimme aloitti sekä miekkailun että ratsastuksen. Olen jotain pientä saanut kuitenkin aikaan.
Eli neuleystäväni, lankahamsteri ja neulehullu Angelique täytti vuosia. Tein lahjaksi pienen saksikoristeen.
Saksikoristeen idea on siinä, että lanka on Atalien vihreä sävy nimeltä Angelique! Saajan lempivärikin on vihreä, onneksi löytyi vihreät sakset. Kangas on Puikkopapilta synttärilahjaksi saamaani käsinvärjättyä Mythical mermaidia.
Eilen oli jälleen riemukas Neuleharppujen keskustelukerho jossa synttäreitä siis juhlittiin ja tokihan päivänsankari meidät kakulla yllätti. Mahtavalla kakulla!
Sekundasuoliston omaavana en päässyt maistamaan tuota herkkua, mutta eipä hätää, sain ihan oman pienen kakkupalasen, hyvää oli, niin hyvää että unohtui kuvata koko komeus! Ilta oli mahtava, sain neulottua syyskuun ensimmäisen valmiin neuleen, sukat äidille Regia Cottonista, suosikkisukkalangastani!
Ihanaa viikonloppua teille kaikille. Meillä hoidetaan keuhkokuumeista junioria, joten en ehdi kovin paljoa netissä roikkumaan tänäkään viikonloppuna! Ja paikko mainita vielä kuinka hyvin Vantaalla päivystys toimii. Mieheni vietti eilen 4,5 tuntia Myyrmäen terveysaseman päivystyksessä tämän 8-vuotiaan keuhkokuumediagnoosin saaneen lapsen kanssa. Henkilökunta oli ystävällistä ja hoitajan suorittama hoidontarpeenarvio sujui puolen tunnin sisällä siitä kun he aamukahdeksalta saapuivat paikalle. sitten alkoi jonotus, lääkäreitä oli paikalla vain kaksi ja työmäärä aivan kohtuuton. Lääkärikin oli ystävällinen, pojan käynti kesti 4 minuuttia, jona aikana oli korvat katsottu, keuhkot kuunneltu, reseptit kirjoitettu ja hoito-ohjeet annettu. Eilen myös kuulimme, että lähiterveysasemaamme ollaan lopettamassa, koska sinne ei saada lääkäreitä töihin. Jatkossa siis jonotamme kaikki noiden Myyrmäen parin lääkärin vastaanotolle... Näin Vantaalla.
Eli neuleystäväni, lankahamsteri ja neulehullu Angelique täytti vuosia. Tein lahjaksi pienen saksikoristeen.
Saksikoristeen idea on siinä, että lanka on Atalien vihreä sävy nimeltä Angelique! Saajan lempivärikin on vihreä, onneksi löytyi vihreät sakset. Kangas on Puikkopapilta synttärilahjaksi saamaani käsinvärjättyä Mythical mermaidia.
Eilen oli jälleen riemukas Neuleharppujen keskustelukerho jossa synttäreitä siis juhlittiin ja tokihan päivänsankari meidät kakulla yllätti. Mahtavalla kakulla!
Sekundasuoliston omaavana en päässyt maistamaan tuota herkkua, mutta eipä hätää, sain ihan oman pienen kakkupalasen, hyvää oli, niin hyvää että unohtui kuvata koko komeus! Ilta oli mahtava, sain neulottua syyskuun ensimmäisen valmiin neuleen, sukat äidille Regia Cottonista, suosikkisukkalangastani!
Ihanaa viikonloppua teille kaikille. Meillä hoidetaan keuhkokuumeista junioria, joten en ehdi kovin paljoa netissä roikkumaan tänäkään viikonloppuna! Ja paikko mainita vielä kuinka hyvin Vantaalla päivystys toimii. Mieheni vietti eilen 4,5 tuntia Myyrmäen terveysaseman päivystyksessä tämän 8-vuotiaan keuhkokuumediagnoosin saaneen lapsen kanssa. Henkilökunta oli ystävällistä ja hoitajan suorittama hoidontarpeenarvio sujui puolen tunnin sisällä siitä kun he aamukahdeksalta saapuivat paikalle. sitten alkoi jonotus, lääkäreitä oli paikalla vain kaksi ja työmäärä aivan kohtuuton. Lääkärikin oli ystävällinen, pojan käynti kesti 4 minuuttia, jona aikana oli korvat katsottu, keuhkot kuunneltu, reseptit kirjoitettu ja hoito-ohjeet annettu. Eilen myös kuulimme, että lähiterveysasemaamme ollaan lopettamassa, koska sinne ei saada lääkäreitä töihin. Jatkossa siis jonotamme kaikki noiden Myyrmäen parin lääkärin vastaanotolle... Näin Vantaalla.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Harjoittelua pitsivetoketjuilla
Ostin keväällä Violariumista koko joukon pitsivetoketjuja ja sitten alkoi ihmettely kuinka niitä käyttäisin. Pike sai ensimmäisen kokeilun ja kun Rouva Lumiruusu unohti kynänsä tänne meille viime viikonloppuna päätin palauttaa kynän postitse. Ja mitä sitä nyt yhtä kynää lähettämään vaan laitoin koneen kirjomaan samalla kun kirjoin hassutustöitäni.
Tähän pussukkaan sain tehtyä vuorenkin. Ihan en vieläkään tiedä kuinka se vuori pitäisi ihan oikeasti tehdä, mutta olen lopputuloksen jokseenkin tyytyväinen. Kyllä tälläinen pussukka menee jonkinlaisena projektipussukkana.
Pihalla auringonkukat tavoittelivat taivasta. Viimeinen on kukassa, sitkeästi alkuviikon sateesta huolimatta. Noin muuten meillä on sota kasvihuoneessa. Hiiret johtaa 5-3. Eli ovat nakertaneet pilalle 4 tomaattia ja yhden kesäkurpitsan, minä taas olen saanut saaliiksi kolme hiirtä....
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Tähän pussukkaan sain tehtyä vuorenkin. Ihan en vieläkään tiedä kuinka se vuori pitäisi ihan oikeasti tehdä, mutta olen lopputuloksen jokseenkin tyytyväinen. Kyllä tälläinen pussukka menee jonkinlaisena projektipussukkana.
Pihalla auringonkukat tavoittelivat taivasta. Viimeinen on kukassa, sitkeästi alkuviikon sateesta huolimatta. Noin muuten meillä on sota kasvihuoneessa. Hiiret johtaa 5-3. Eli ovat nakertaneet pilalle 4 tomaattia ja yhden kesäkurpitsan, minä taas olen saanut saaliiksi kolme hiirtä....
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)