Puu-unelmia

Olen jo pitkään haaveillut puun istuttamisesta pihallemme. Kirsikkapuun. Olen epäröinyt operaation onnistumista ainoastaan puun kasvupaikkavaatimusten takia. Meidän pikkuruisen tontin savimaalle on hieman vaikeaa järjestää paikka puulle, joka haluaa kasvaa ihan jossain muussa kuin tiukassa savessa. Kohopenkki lienee ratkaisu ja nyt sitä on kokeiltu. Kirsikkapuuni kera kukkapenkistä siirrettyjen perennojen.

Olenhan tunnettu "kun halvalla sai"-ihminen ja ostin samalla tarjouksesta myös luumupuun, joka on toinen haaveeni. Jälleen kohopenkkiin istutettuna kera kukkapenkistä siirrettyjen perennojen ja atsalean.

Olen tunnettu myös tarjoukset hyödyntävänä "kerää koko sarja"-ihmisenä.... Siispä kolme puuta kahden hinnalla ei mennyt tälläkään kerralla ohi ja pihallamme jo oleva perheomenapuu sai kaverikseen pilariomenan.

Vähän jäi kaivelemaan päärynäpuu,joka siis edelleen uupuu "kerää koko sarja"-pihaltamme... Takaisin puutarhakauppaan ryntäämisen sijasta päätin tehdä ensimmäisen Lizzie Kateni. Green-sarjasta tietenkin malli "Plant a tree"

Mukava pikkutyö pistellä, valmistui parin lomapäivän aikana. Kivaa, että tässä sarjassa on vielä monta muuta mukavaa mallia. Yhtä hyvin ei käynyt LHN:n kuukausitaulusarjan kanssa. Heinäkuu ei valmistu, koska menin hukkaamaan sinisen sävyn.

Tämä olisi muuten valmiiksi pistelty, mutta siniset kukat pöydän alta puuttuvat. Pitää jatkaa etsimistä tai tehdä tilaus..

Harppusukat

Vihdoinkin sain valmiiksi Harppusukkani. Nämäkin olivat matkalla mukana, mutta loputtoman purkamisen ja uudelleen neulomisen jälkeen valmistuivat vasta täällä kotosalla viime viikonloppuna.

Lanka on siis Neuleharppujen yhden pitkäaikaisimman jäsenen Nelen läksiäisissä keväällä värjättyä vanhaa Nallea, 150 g.n keräkoon ajalta. Ja värit tietty Koolaidilla. Ehdottomat lempparisukkani niin värin kuin mallinkin puolesta. Mallin on suunnitellut myöskin Nele. Lankaa kului 95 g, eli vielä on tätä laatua puikoilla, ihan konkreettisesti. Lähempää tarkastelua sukat eivät kestä, sillä näihin harjoittelin myös tiimalasikantapäätä ja jälki on sen näköistä... Mutta mallikerrasta parempi kuva esimerkiksi täällä.

Tosi tylsää kun Nele meidät jättää, mutta niinhän se on, elämässä pitää mennä eteenpäin. Nämä sukat jalassa lämmittävät yhtä paljon varpaitani kuin Nelen ystävyys mieltäni. Ja vielähän Nelen menemisiä ja tekemisiä voi seurata blogista. kuka tietää vaikka Harppuenergian avulla saisimme hankittua Nelelle sen toiveiden työpaikankin sitten kun uusi manner on koluttu...
Ja kun tässä postauksessa puhuttiin mun lempparineulekavereista ja lempparisukista niin lienee paikallaan laittaa loppuun kuva mun lempparipelargonista. Mrs J.C. Mappin, olkaa hyvät.

Matkalla valmistuu

Lupailin laittaa matkalla valmistuneet työt omaan postaukseensa. Tässä tulee!

Ensinnäkin kun joku ristipistotyö on ufotumassa niin eipä ufoudu kun ottaa sen ainoaksi matkapistelyksi mukaan. Mansikkainen seinävaate oli toiseksi viimeinen viimevuoden Ristipistohassutuksista, joka oli vielä pistelemättä. Nyt se on seinällä ja hyvä niin, mansikka-aika on parhaimmillaan. Tämä työ alkoi vetää uudelleen puoleensa vasta kun se alkoi valmistua, loppu oli sitten ihan hauskaa pistellä kun työ valmistui yksi väri kerrallaan.

Oman maan mansikaa....

Mies vähän valitti, että ei me Alpeille asti tultu neulomisen takia. Neuloin silti sitkeästi sukkiani ja näin silti maisemat! Autolla ajettiin lopulta kuitenkin aika vähän, vain n.800 km koko matkan aikana, mutta kaksi paria sukkia valmistui silti.

Any-sukkalnkaa yhteensä 120g.

Omat sukkani neuloin ensin. Ne oli tarkoitettu pojalle ensi talveksi, mutta sähläsin tiimalasikantapään kanssa ja lopulta sukasta tuliin ihan liian pitkät pojalle, mutta sattumalta juuri sopivat minun jalkaani. Juniori kuitenkin halusi samanväriset sukat, joten heti vaan uutta sukkaa puikoille. Kun suuremmat ovat made in Austria niin nuo pienemmät on sitten neulottu Saksassa. Juutuimme kerran aika kunnolla moottoritiellä ruuhkaan, joten sukat edistyivät ihan huimaa vauhtia, vaan auto ei.

Sitten seuraa varoitus. Sukat on neulottu virolaisesta Any-sukkalangasta. Lanka on erittäin haperon tuntuista. Sain sen kerran jopa poikki pelkästään vetämällä sitä käsilaukusta ulos kun lanka oli kietoutunut jonkun tavaran ympäri. Minulla on vakaa epäily siitä, että tässä on ensimmäiset sukat, jotka eivät juniorilla kestä koko talvea. Langan kulutuskestävyydestä sitten jatkossa enemmän. Jos olet sitä mieltä, että Novitan Nalle tai Seiskaveikka ovat huonolaatuisia niin tätä lankaa ei kannata edes kokeilla. Se on lisäksi tyypilliseen vironvillatyyliin niin piikkistä, ettei se edes tule ulos kerältä kovin helposti. Langan ainoa hyvä puoli on sen laaja värikartta...

Olemme olleet pihatöissä, mutta se on hieman vaikeaa koska pihallamme on tuhoton tungos. Naapuritalojen katoilla pesineet västäräkit ovat saaneet lapsensa lähes lentokuntoisiksi. Nyt ne harjoittelevat meidän pihalla ison linnun elämää. Meidän pitää olla varovaisia, sillä lintuja on löytynyt niin pensasaidasta,

talon viereiseltä  kivetykseltä

kuin portailtakin.

Nämä eivät edes pidä ollenkaan ääntä. Ja jos emo on etsimässä ruokaa jostain kauempaa niin ei edes havahdu siihen emon varoitushuutoon. Pihapuuhista postaus sitten myöhemmin, mutta arvaatte varmaan että se sisältää hikeä ja kaivamista...

Ihanat Alpit

Terveisiä Itävallasta ja Alpelta. Vietimme huikaisevan ihanan reilun viikon ajan pääasiassa Dorfgastainissa ja sen lähialueella. Katsastettua tuli myös Salzburg, joka oli ensimmäinen matkakohteemme.

Vietimme kaupungissa yhden kokonaisen päivän, jolloin kävimme tutustumassa paikalliseen linnoitukseen Festung Hohensalzburg, joka oli upea kohde korkealla vuoristossa upeilla näkymillä.

Salzburg on pelargonioiden kaupunki.

Joka paikka on pullollaan upeita pelargoni-istutuksia. Lankakauppakin löytyi, mutta se oli sulkeutunut 10 minuuttia ennenkuin ehdimme paikalle. Näyteikkunasta katsottuna tarjolla oli paljon Langin lankoja.

Kävely Mirabelle-puistossa kuitenkin lohdutti. Kuinka kaunis renesanssipuutarha se onkaan!

Seuraava majapaikkamme sijaitsi Dorfgastainissa, tarkemmin sanottuna Berglissä, vuoren rinteellä olevassa huoneistohotellissa.

Apartements Hartlbauer oli meidän perheelle erittäin mieluisa majapaikka. Parvekkeelta oli upeat näkymät, huoneet olivat siistit ja ihan ok varustellut. Perhe Meikl oli ystävällistä porukkaa ja pihalla oli jopa mahdollisuus ampua jousella. Sitähän oli sitten pakko kokeilla.

Yllättävän vaikeaa, mutta juniorille erittäin mieluisaa iltapuuhaa. Saatte arvata kuinka mukavalta tuntuu kun tuo jousikättä pitelevän käden (musta) suojus luiskahtaa pois paikaltaan ja jänne osuu käteen... Mustelma on jo paranemassa....Säät olivat vaihtelevia, joten olen sekä neulonut kauniita alppimaisemia ihastellen,

että pistellyt pilvessä,

tutustunut paikallisiin,

sekä vaellellut alppimaisemissa, joka oli korkeaan vuoristoilmaan tottumattomalle aika rankkaa puuhaa, onneksi ylös pääsi hissillä.

 Alaspäinhän sitä aina pääsee...

Lähellä sijaitsevia mielenkiintoisia matkakohteita olivat vanha kelttien ajoilta perua oleva suolakaivos Salzwelten Salzburg

ja maailman suurin jääluola Eisriesenwelt. Jääluolassa ei saanut kuvata, mutta paikka on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Lämpimät varusteet mukaan jos innostuitte menemään!

Gollinger-vesiputous

Sää oli melko viileä ja joka päivä satoi. Ei haitannut meitä, olemme tottuneet viileään ilmastoon emmekä oikein toimi kunnolla liian kuumassa. Tästäpä syystä villasukat jalassa neuloen aloin haikailla villalankojen perään ja avasinkin suuni yhdessä hiljaisessa rinneravintolassa ja tarjoilija tiesi kuin tiesikin lähimmän paikallisen lankakaupan. Maanantaina kun vaihdomme majapaikan Dorfgastainista takaisin Müncheniin
niin käväisimme lankakaupan kautta. Reissusta ei ole kuvia, mutta saalis, lisättynä myöhemmin Münchenistä ostetuilla langoilla on tässä.

Itävallasta Molly Socks sekä color Flow-sukkalankaa, Saksasta Lana Grossaa, Jawoll Magicia ja Langin merinoa.

 Münchenissä vietimme yhden kokonaisen päivän ja se meni kyllä shoppailun puolelle. Paitsi että ostin uudet työkengät ja uuden lippiksen retkeilykäyttöön löysin myös ihania neulekirjoja paikallisesta lankakaupasta.

Nyt on pakko opetella saksaa, ainakin sen neulesanaston verran. Puutarhaliikkeessä kävimme jo Itävallan puolella, koska etsin jotain ihanaa uutta pelargonilajiketta kokoelmaani. Eipä löytynyt, taitaa olla pelargonisesonki jo ohi siellä päin maailmaa. Mutta unikonsiemeniä löytyi.

Ensi kesänä katsotaan sitten minkälaisia unikkoja ja sormustinkukkia näistä kasvaa.Talvenkestäviksi mainostetut kaktukset on jo kylvetty, katsotaan josko saan ne itämään.

Huomionarvoista Itävallassa matkustaeesa on, että kaupat menevät suhteellisen aikaisin kiinni. Klo 20 mennessä jo kaikki kaupat ovat sulkeneet ovensa, erikoisliikkeet kuten lankakupat jo aikaisemmin.

Postaus lienee jo nyt tarpeeksi pitkä, joten matkan aikana valmistuneet käsityöt esittelen myöhemmin. Hienoa jos joku jaksoi lukea koko postauksen...

Kerta kiellon päälle

Kuten jo aikaisemmin totesin harppusisareni Nele on muuttopuuhissa ja myy varastojaan. Ja minä olen humanitaarinen ihminen.

Kuvasta puuttuu kaksi kerää Any sukkalankaa, joista pitää reissussa tehdä pojalle sukat. Kokonaissaldo siis kilo plussaa... Lopputulema on, että en pääse ikinä lankavarastostani eroon.

Jotain on sentään valmistunutkin. Ensinnäkin pesukinnas pellavasta, näitä neulon ja virkkailen kun katselen poikani kauko-ohjattavien lentokoneiden lennätystä.

Ja sitten siitä ihanasta Wollmeise-vyyhdistä, joka siis painoi vyötteen mukaan 150g. Sain sukat, tällä kertaa kivalla palmikolla varustetut perussukat, joihin lankaa kului 90g..

Sukat sointuvat näemmä kauniisti oven edessä olevaan ruohomattoon...Malli on Neulomolaisten sukkakirjasta, mallin nimi kiemurtelevat kuviot miehelle ja mallin on suunnitellut Teppana. Nyt näiostä tuli kiemurtelevat kuviot naiselle. Ihana malli, kiitos Teppanalle sukkien ideoinnista. Samalla mallilla voisin tehdä useammatkin sukat. Neulojan matematiikkaa tarvitaan siinä kun katsoin jämälangan puntarilukemaa. Vähän yli 80g, eli saan toiset melkein samanlaiset sukat...

Mansikka-aika on parhaimmillaan. Meillä on jo 20 kg marjaa pakasteessa. Tänään viimeksi pakastimme 10 kg. Lienen lukenut liian monta Ralf Königin sarjakuvaa,

mutta mansikkaista kesän jatkoa silti kaikille!

Kun lähtee lapasesta eli kuinka varastot ja ufot syntyvät

Usein joku yksi yksittäinen juttu olisi kaunis ihan sellaisenaan.

Toisaalta, ihminen on ahne ja mitä enemmän, sen parempi.

Joskus koko juttu lähtee lapasesta ja tulee anosteltua liikaa, vaikka lannoitetta....

Kuvassa 300 litran sadevettä keräävä saavi ja YKSI vadelmapensas...

Ja silloin kertyy varasto pullolleen ihan huomaamatta.

Tai kun saa yhden ihanan asian kasvamaan tai onnistumaan,

ajattelee seuraavan ihanan asian kohdatessaan kerätä koko sarjan, samantien.

Joskus ajattelee, että tämähän koostuu vain pienistä yskittäisistä paloista,

jotka ovat nopeita tehdä, mutta kasaaminen onkin sitten hieman työläämpää ja päättelykin vie vähän aikaa...

Bambujakku, virkkaaminen aloitettu kesällä 2009...

Silloin lienee parasta pitää muut työt pienenä

ja jatkaa valmiiksi vain niitä jo kesken olevia projekteja,

sekä pitää visusti mielessä, ettei aina tarvitse ostaa uutta kun jokin vanhakin voi tuottaa vielä suuren ilon valmistuessaan.

Näillä ajatuksilla jatkan kesää kiertäen kaukaa kaikki alennusmyynnit.

Kaakatusta ja kierrätystä

Eilen meillä vietettiin ratkiriemukas ilta grillaamisen ja harppuilun merkeissä. Tyypilliseen tapaani unohdin kuvaamisen kokonaan, joten nyt on heittää kehiin kuvia vain saamistani lahjuksista. Nele ehti ensimmäisenä luovuttamaan minulle ensinnäkin nuo viime viikon tapaamisessa ostamani sukkalangat, yhteensä 300g plussaa varastoon. Ja ihanaa oliiviöljy-saippuaa, tuoksu on mahtava ja saippualle on aina käyttöä. Kiitos Nele!

Toisena ehti Daniela, joka oli kasannut minulle kiitokseksi parista ristipistotapaamiskyydistä ja muusta emännöinnistä oikein mahtipaketin. Danielan omatekemiä kortteja ja ihana villainen kukka-koriste, Mirabilian malli ja 300g Tempoa. Paljon kiitoksia Danielalle myös! Tämä kuukausi siis räjäytti lankavarastoni uuteen kasvuun ja nyt onkin todella tiukka paikka päästä edes vähän neulomaan pois ettei kaikki saatu lanka jää plussaksi. No, onneksi jotain on jo valmistunutkin, mutta siitä myöhemmin.

Myös Rouva Huopatossunen lahjoi emäntää neulomillaan "ihme-tossuilla". Nämä on tehty sekä virkkaamalla että neulomalla. En sitten yhtään ymmärrä kuinka, mutta ovat kuulemma äärimmäisen yksinkertaiset tehdä. Tiedä sitten siitä, murtta tossut ovat kauniit, ihanan väriset ja juuri oikean kokoiset. Lankana on ihanan pehmeää Maijaa. Kiitos kaunis myös näistä tossuista. Iltahan oli harppumaiseen tapaan ratkiriemukas, paljon hyvää syötävää sisältävä tapaaminen, jota muistellaan vielä pitkään! Onneksi myös naapurit kestivät laadukkaat juttumme ja muuten vain välillä hieman kovaksi yltyneen kaakatuksen...

Tänään sain yllätyspostia Katrilta. Joskus viime syksynä ihmettelin kuinka voin laittaa lankoja sellaiseen muovitaskumaiseen kansioon, siis muliinilankoja. Nämä ovat ne välineet, jotka minulta puuttuivat ja Katri lähetti niitä minulle, koska ovat hänen varastossaan ylimääräisiä! Olin jo koko Gold Conseptit unohtanut, mutta heti muistui mieleen mihin tarkoitukseen nämä ovat. Pitää vain perehtyä tarkemmin näiden käyttöön kunhan ehdin... Kiitos Katri kivasta yllätuksestä!

Muutakin kierrätettyä löytyy tästä talosta. Esimerkiksi yllä olevan kilpikonnien kesäkodin häkki-osuus on ystävältäni saatu vanha pupun ulkoiluhäkkinä ollut häkki, jonka laajensimme kilpikonnien kesäkodiksi toisella ulkoaitauksella.

Aurigonsuojan virkaa ja konnien majan virkaa toimittaa talomme ulkolaudoituksesta ihan itse kasaamani katos, joka oli alunperin poikani pikkuautojen autokatos, mutta autoleikkien loputtua päätyikin kilpikonnien katokseksi. Varsinaista kierrätystä siis!

Yllä miehelleni taannoin neulomani paita, josta herra kulutti kyynärpäät puhki vajaassa vuodessa.... Paidan loppuosa oli hyvää neulosta vielä, joten siitä ommeltiin viikon alussa pojalle uusi tyyny sängyn päälle. Samalla ompelin pari muuta tyynyä itselleni tehdyistä täysin käyttämättä jääneistä kammotusneuleista (punakirjavat tyynyt). Tyynyt tulivat heti käyttöön, kuten allaolevasta kuvasta voi päätellä... Oikealla alareunassa olevan kala-tyynyn olen ommellut koulun käsityötunnilla 5. luokalla....

Tämän kesän uutuus-kukkaruukut ovat mieheni vanhat vaelluskengät, jotka sain dyykattua roskiksesta parempaan käyttöön juuri ennen roska-auton syövereihin joutumista. Tälläinen kukka-asetelma on ollut haaveenani jo pitempään, mutta nyt vasta joku hylkäsi tähän tarkoitukseen sopivat popot.

Mutta, nyt lähden epätoivoisena neulomaan sukkia, jotta saisin edes jotain miinusta tälle kuulle... Hyvää viikonloppua kaikille!