lauantai 8. joulukuuta 2012

Tädin muistoksi

Vuosi alkoi hautajaisten merkeissä ja nyt kävi niin, että myös tämä vuoden loppu sisälsi yhdet hautajaiset. Kävin tänään laskemassa viimeisen tervehdyksen tädilleni, joka hoiti minua kun olin pieni, ennen päiväkotiaikaa siis. Ja olinhan toki hoidossa myöhemminkin, erinäisistä syistä, mm. opettajien lakon aikana...

Kiitos yhteisistä hetkistämme Leila.

3 kommenttia:

  1. Otan osaa suruusi. Elämä on luopumista rakkaista, aina silloin tällöin tulee suru.
    Voimahaleja.

    VastaaPoista
  2. Otan osaa suruusi. Onneksi muistot jää. Itse olen huomannut isomummon hiljattaisen poismenon jälkeen, kuinka onnellinen saan olla, kun minulla on ne ihanat muistot hänestä!

    VastaaPoista