Tuokiokuvia mereltä

Palasimme reissusta jo viikko sitten, mutta nyt vasta ehdin tänne reissusta kertomaan. Olimme siis viisi päivää merellä.

Stora Brändö

Ensimmäisessä yöpaikassamme, Stora Brändöllä oli myrsky riehunut.

 

 Puiden juuriston alta paljastunut kallio oli sen verran puhdasta, että epäilimme josko puut olisivat kaatuneet siinä juhannusta edeltäneessä kovassa myräkässä. Tuulen suunta puihin verrattuna olisi ollut oikea.

On siellä mahtanut rytinä käydä kun nämä puut ovat kaatuneet.

Sitten on aika esitellä se jo aikaisemmin lupaamani koko perheen tuliainen Pariisista. Lomamatkalla kun olimme niin järjestin itselleni myös aikaa ristipistotöiden tekemiseen. Ja silloin on hyvä istua kunnollisella tuolilla.

Ristipistoilua Stora Svartössä

Toimme kolme tälläistä selkänojallista kolmiojakkaraa, koska vanhat isot erittäin mukavat tuolit eivät mahdu enää matkaan pojan kasvettua pituutta... Tässä siis pistellään erästä aloittamistani hassutustyötä. Kaikki tarvittava näppärästi käsillä kiven toimiessa apupöytänä.

Iltakin oli melko viileä ja melko navakka tuuli sai minutkin, viileän ystävän, pukemaan päälle hieman vaatetusta...
Paitsi pistelyä, ehdin harratsmaan saaressa myös marjastusta. Kaksi ensimmäistä kohdettamme olivat pullollaan marjoja, joten keräilin niitä aamupuuron kanssa syötäväksi. Löysimme myös vadelmia.

Mustikat ja vadelmat ovat lempimarjojani. Toki pidän myös mansikoista, mutta jo lapsena pidin enemmän mustikoista kuin mansikoista. Olenkin aina ihmetellyt sanontaa "oma maa mansikka, muu maa mustikka"... Lapsena joskus tokaisin, että siinä tapauksessa asuisin mieluummin ulkomailla...!

Löysin kävelyretkilläni myös kanttarelleja, jotka päätyivät tietysti heti pannulle, koska säilöntä tai edes säilytysmahdollisuutta ei ole. Kuvasta näette myös, että viime jouluna lanhjaksi saamani puukko on todettu erittäin teräväksi. Sain haavan sormeeni heti ensimmäisenä retkipäivänä tiskatessani astioita...

Minulle jäi siis aikaa pistellä, koska mies joutui hoitamaan tiskivuorot parina päivänä.... Puukon terävyydestä johtuen sipulit ovat hieman rouheita, pilkkominen terävällä puukolla ilman kunnollista leikkuulautaa ja vielä yksi sormi paketissa oli melko haastavaa. Onneksi sapuska oli loistavan makuista! Puukosta tullut haava oli aika syvä, mutta muuten pieni ja haava parani kyllä hyvin kunhan sai olla pari päivää kastumatta.

Meloessa näkee hienoja maisemia ja välillä kohtaa vähän isompiakin aluksia. Illalla kun vaihdoimme majapaikkaamme Södergrundille satuimme risteämään laivaväylän vain hetkeä ennenkuin ruotsinlaiva lipui ohi.

Kuvassa minä ja Mariella. Olisittepa kuulleet kannella matkustaneiden lasten kiljumisen kun ensimmäinen heistä äkkäsi meidät.... Tästä oli enää lyhyt matka Södergrundille, saarelle jossa veneilin lapsena todella usein vanhempieni kanssa. Siellä on myös varsin mukiinmenevä leiripaikka näin melomista ajatellen.

Kajakit saa vedettyä suoraan merestä heinikolle, teltan saa pystyyn hyvälle paikalle heti rantaan pöydän ja kajakkien viereen eli tavaroita ei tarvitse kanniskella mihinkään. Lisäksi saari on viimeinen saari ennen ulkomerta, eli maisemat ovat mahtavat ja tyrskyt upeita.

Sää reissulla oli mahtava. Tavanomaisesta poiketen ei satanut kertaakaan. Tuuli oli useana päivänä navakkaa, mutta siitä selvisimme melomalla suojaisia reitteja ja odottelemalla tuulen tyyntymistä.

Seuraavassa postauksessa jotain valmistunutta. Lisäksi kaikille koesukista kiinnostuneille voin kertoa, että sukat ovat nyt käytössä. Olen ilmeisesti tullut vanhaksi, koska heti säiden viilettyä alle 20 asteen teki mieleni lämmitellä varpaita villasukissa. Vielä lankojen eroissa ei mitään mainitsemisen arvoista.

Juhannustunnelmia

Juhannusviikko oli ihanan kiireinen. Alkuviikon ajan meillä oli aikuisten "ratsastusleiri" (eli kävimme joka ilta ratsastamassa) ja viikko huipentui "Liisan olympiavalmennusryhmän" kisoihin keskiviikkoiltana. Kaikki osallistujat toki palkittiin ja asu oli tietysti asianmukainen...

Kuvassa Sari ja Fixi, Kukka ja Kayla, minä ja Silvert.

Tallilla oli uusia asukkaita, eli kolme viikkoa vanha Fjalar-ori emänsä Nasun hellässä hoivassa.

Fjalar on todella vaalea, toivotaan, että nyt syntyi Suomen toinen toinen valkohallakko vuonohevonen (Nasu on toistaiseksi ainoa, väri on harvinainen). Myös Katla oli jo varsonut, vaikka laskettu aika oli vasta nyt juhannuksena

Tammavarsa Greta on olosuhteisiin nähden erittäin reipas, Katla sairastui istukkatulehdukseen kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa ja varsa syntyi 2 viikkoa etuajassa, joka on hevosilla yleensä tarkoittanut sitä, ettei varsa selviä. Tässä meillä kuitenkin reipas taistelija, hyväkuntoinen ruunihallakkotamma.

Juhannusta vietimme tuttuun tapaan Savonrannassa, kuten jo niin monena vuonna aikaisemminkin. Kokko vierasvenesatamassa oli hieno ja sitä katsellessa söimme perinteiset jäätelöt, nam.

Räkättirastas oli tehnyt pesänsä puupinon päälle ja pesässä oli neljä poikasta. Seurasimme siis koko juhannuksen myös räksäparin aherrusta...

Jotain on sentään valmistunutkin, nimittäin ajomatkoilla Savonrantaa on hyvä neuloa ja matkoilla on valmistunut sekä tämä syyspipo itselleni

Lanka Samos, 60g, malli Ullasta, Dusty Hill.

että nämä eri lankojen ominaisuuksia testaavat "koesukat",

joissa langat pääosin 7veikkaa, lisäksi vähän Jussia ja Jannea. Langankulutus kaikenkaikkiaan 95 g.