Nyt on kuulkaa ihmeitä tapahtunut. Tämä täti nimittäin hyppäsi tänään elämänsä ensimmäisen kerran esteen! Ratsastusta on siis tullut harrastettua säännöllisesti noin 2 vuotta. Ihan tälläi täti-ikäisenä olen aloittanut. Eilen meni ratsastustunti hyvin ja jo jonkun aikaa olen mietiskellyt, että huvittaisi kokeilla sitä esteen ylitystäkin joskus. Eilen sitten sovittiin yksityistunnista ja niinhän me hienosti mentiin. Hevonen on kokenut konkari ja tarjoili minulle kaikkea kivaa, kertaakaan ei kieltäytynyt, yrittänyt kiertää estettä tai mitään muuta sellaista. Ihana otus tuo rakas Silvert.
 |
| Kuva viime syksyltä, minä ja Silvert. |
Neulerintamalla on myös esteitä.... Ei meinaa sitten millään valmistua ihana silkkivillainen neulejakku minulle itselleni. Etukappaleen aloitussilmukkamäärän on pakko olla väärin koska kappaleesta tuli aivan liian leveä takakappaleeseen verrattuna. Purkuun meni koko etukappale.... Ei paljon naurata...
Onnittelut esteiden yli hyppelystä. Mulla tulee korkeanpaikankammo jo hevosiin päin katsomisesta, saatikka että esteitä hyppelisin.
VastaaPoistaHurraa!
VastaaPoistaOlen ollut joskus nuorempana hevosen selässä, tosin vain käyntiä paikasta toiseen; enemmänkin kävin kavereiden kanssa katsomassa hevosia ja ehkä toisten kavereiden ratsastustakin, muistan jopa joitakin hyppyharjoituksia nähneeni.
Vai purkuhommia, kurjaa :(. Ei paljon lohduta vaikka ajattelee että sitten lopulta tulee hyvä, purkaminen ja uudelleen tekeminen on aina yhtä ikävää hommaa.
VastaaPoistaOoo! Onnittelut esteen ylityksestä. Henkisesti meni varmasti monta muutakin estettä;)
VastaaPoistaPian sulla taitaa olla oma kaakki ja maneesi;)
Niin, se oli todellakin aivan uskomatonta kuinka yksi maassa makaava puomi aiheuttaa sen, että ratsastajalla on aluksi paperit ihan sekasin. Onneksi hevonen meinas, että tuttu juttu, tostahan me mennään. Lopulta Liisa-ope korotteli puomeja joka yrityksen jälkeen (aluksi salaa...) ja lopulta me kai vähän oikeesti pompattiin sen pienoisen esteen yli. Olen vieläkin täpinöissäni!
VastaaPoistaHieno saavutus, esteet on aina voitettava tavalla tai toisella! Minäkään en hepan selkään taitaisi uskaltaa - mahtaisinko päästäkään. Todennäköisesti huomattavasti helpommin alas kuin ylös :D. Purkaminen on tylsää, mutta valitettavan usein välttämätöntä. Tsemppiä ja näkemisiin!
VastaaPoistaHienoa kun sait hypätä ensimmäisen esteen juuri ystäväsi Silvertin kanssa,tärkeäähän siinä onkin juuri molemminpuolinen luottamus ja oikein rytmin
VastaaPoistatunnistaminen estettä lähestyessä.
Vieraammalla hepalla olisikin ollut hankalampaa kun ei tunne hevosen laukkaa yhtä hyvin..vaikeampi laskea etäisyyttä.
Ihana kuva sinusta ja Silvertistä!
Purkaminen ON kurjaa!
Juuri eilen purin KAIKEN aloittamstani For Ever Friends-kitistä.
Olin pistellyt nallea langalla jolla tehdään vain osa jälkipistoista :D
Nyt jo huvittaa ,eilen ei vielä yhtään..
Onittelut ekoista esteistä! Nätti hepo tuo Silver, näyttää todella luotettavalta veikolata! Minäkin harrastan ratsastusta, aloitin 5-vuotiaana ja nyt olen ratsastanut 8 vuotta. Lemppariheponi on valkoinen arabi Ferro. Hieman arvaamaton välillä, mutta tosi kiva kuitenkin:)
VastaaPoistaPurkaminen ei ole kivaa :(