Jouluista tunnelmaa

Jotain jouluistakin olen saanut vihdoin aikaan. Valitettavasti vain yhden joulukortin ehdin pistelemään.

Juniori halusi jälleen piparkakkutalon. Tällä kertaa se on gluteeniton, eli minäkin voin sitä syödä. Ihme ja kumma, kaupasta ostetusta taikinasta tehtynä se pysyi jopa kasassa ja näyttää todella herkulliselta.Kaksi vuonohevosta tietysti käyskentelee pihamaalla ja ulkotuli on sytytetty...

Seuraavassa postauksessa jotain neulottua, sillä puikot ovat suhisseet viimeaikoina.

Talvipäivänseisaus

Niin se vaan on joulukuukin rientänyt kohti loppuaan ja tänään on vuoden pimein päivä. Vaikka täällä maan eteläosissa ei kaamosta olekaan niin pimä on silti. Nyt on onneksi ollut pari päivää pientä pakkasta ja maassa on pieni kuura. Lunta odotellaan edelleen. Eilen oli viimeinen ratsastustunti ennen joulun pyhiä ja vein Liisa-opelle lahjaksi sukat.

Ohje on Novitan 2010 lehdestä ja lankana 7veikka, jota kului 100g. En ole aikaisemmin pahemmin muuta kuin perussukkia neulonut ja yllätyin kuinka kauniin lopputuloksen saa ihan yksinkertaisella mallilla. Näitä voisin vaikka neuloa lisää. Sormia suorastaan syyhyttää neuloa jotain tämäntapaista toistekin.

Olemme myös leiponeet. Tänään kasasimme piparkakkutalon. Koska meidän miehet inhoavat syödä kuumennetulla sokerila kasattua taloa niin urheasti kasasin tänäkin vuonna talomme sokerikuorrutteen avulla. Lopputulos muistuttaa purkutuomion saanutta tönöä, joka taitaa romahtaa heti kun katon lumikuorma käy liian painavaksi.

No, sokerikuorrutetta on ainakin niin paljon, että luulisi talon maistuvan, vaikka romahtaneena. Huomatkaa muuten pihamaalla käyskentelevät hevoset. Talon väki on vaurastunut ja saanut hommattua kaksi kavioeläintä porsaansa seuraksi.

Nyt tämä blogi hiljenee hetkeksi viettämään keskitalven juhlaa. Oikein hyvää talvipäivänsisausta kaikille!

KristiinaS:ltä saamani erittäin kaunis lumihiutalekoriste, josta en saa sitten kirveelläkään parempaa kuvaa...

Kevättä rinnassa

Viikko on ollut kiireinen. Meillä oli torstaina jälleen neulontakerhon kokoontuminen ja siitä oikein paljon kuvia löytyy Sarsan blogista. Kivaa oli ja porukkaa ihan pilvin pimein, mahtavat 11 henkeä. Sääkin on ollut kaunis ja aurinkoinen, viherpeukalolla on multasormi syyhynnyt jo jonkin aikaa. "Joko toi taas alkaa" kysäisi poikani kun kun kaivoin siemenpussit ja muut istutustarvikkeet esille. Jo se taas alkaa, kevät on tullut eikä siitä pääse mihinkään! Aivan ihanaa. Vaikka kasvihuone tuskin näkyy lumikasan takaa

ja sisään pitää kulkea lumisia rappusia alaspäin kulkien (kuvan oikeassa alalaidassa)

ja vaikka sisällä näkymä on vielä aavemaisen ankea

niinpäs vaan päästiin toteamaan, että kasvit selvisivät talvesta ihan ihmeen hyvin. Japaninvaahterakin näytti elinvoimaiselta uusine nuppuineen! Helppo oli lapioida lunta kasvien juurelle kasteluvedeksi sulamaan. Toivottavastyi ei ole vielä liian aikaista tuolle toimenpiteelle kuitenkaan.

Siis siemenpussit esiin ja kylvämään. Tomaattilajikkeita on paljon enemmän kuin viime kesänä ja lisäksi muuta uutta; esim. munakoiso hurjimpana kokeiluna. Tästä se nyt alkaa; kevät!
Ehdin sentään leipomaankin, meillä syötiin laskiaispullia hillolla, mantelilla sekä sekaisin sekä hillon että mantelin kanssa....