Ihanat Alpit

Terveisiä Itävallasta ja Alpelta. Vietimme huikaisevan ihanan reilun viikon ajan pääasiassa Dorfgastainissa ja sen lähialueella. Katsastettua tuli myös Salzburg, joka oli ensimmäinen matkakohteemme.

Vietimme kaupungissa yhden kokonaisen päivän, jolloin kävimme tutustumassa paikalliseen linnoitukseen Festung Hohensalzburg, joka oli upea kohde korkealla vuoristossa upeilla näkymillä.

Salzburg on pelargonioiden kaupunki.

Joka paikka on pullollaan upeita pelargoni-istutuksia. Lankakauppakin löytyi, mutta se oli sulkeutunut 10 minuuttia ennenkuin ehdimme paikalle. Näyteikkunasta katsottuna tarjolla oli paljon Langin lankoja.

Kävely Mirabelle-puistossa kuitenkin lohdutti. Kuinka kaunis renesanssipuutarha se onkaan!

Seuraava majapaikkamme sijaitsi Dorfgastainissa, tarkemmin sanottuna Berglissä, vuoren rinteellä olevassa huoneistohotellissa.

Apartements Hartlbauer oli meidän perheelle erittäin mieluisa majapaikka. Parvekkeelta oli upeat näkymät, huoneet olivat siistit ja ihan ok varustellut. Perhe Meikl oli ystävällistä porukkaa ja pihalla oli jopa mahdollisuus ampua jousella. Sitähän oli sitten pakko kokeilla.

Yllättävän vaikeaa, mutta juniorille erittäin mieluisaa iltapuuhaa. Saatte arvata kuinka mukavalta tuntuu kun tuo jousikättä pitelevän käden (musta) suojus luiskahtaa pois paikaltaan ja jänne osuu käteen... Mustelma on jo paranemassa....Säät olivat vaihtelevia, joten olen sekä neulonut kauniita alppimaisemia ihastellen,

että pistellyt pilvessä,

tutustunut paikallisiin,

sekä vaellellut alppimaisemissa, joka oli korkeaan vuoristoilmaan tottumattomalle aika rankkaa puuhaa, onneksi ylös pääsi hissillä.

 Alaspäinhän sitä aina pääsee...

Lähellä sijaitsevia mielenkiintoisia matkakohteita olivat vanha kelttien ajoilta perua oleva suolakaivos Salzwelten Salzburg

ja maailman suurin jääluola Eisriesenwelt. Jääluolassa ei saanut kuvata, mutta paikka on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Lämpimät varusteet mukaan jos innostuitte menemään!

Gollinger-vesiputous

Sää oli melko viileä ja joka päivä satoi. Ei haitannut meitä, olemme tottuneet viileään ilmastoon emmekä oikein toimi kunnolla liian kuumassa. Tästäpä syystä villasukat jalassa neuloen aloin haikailla villalankojen perään ja avasinkin suuni yhdessä hiljaisessa rinneravintolassa ja tarjoilija tiesi kuin tiesikin lähimmän paikallisen lankakaupan. Maanantaina kun vaihdomme majapaikan Dorfgastainista takaisin Müncheniin
niin käväisimme lankakaupan kautta. Reissusta ei ole kuvia, mutta saalis, lisättynä myöhemmin Münchenistä ostetuilla langoilla on tässä.

Itävallasta Molly Socks sekä color Flow-sukkalankaa, Saksasta Lana Grossaa, Jawoll Magicia ja Langin merinoa.

 Münchenissä vietimme yhden kokonaisen päivän ja se meni kyllä shoppailun puolelle. Paitsi että ostin uudet työkengät ja uuden lippiksen retkeilykäyttöön löysin myös ihania neulekirjoja paikallisesta lankakaupasta.

Nyt on pakko opetella saksaa, ainakin sen neulesanaston verran. Puutarhaliikkeessä kävimme jo Itävallan puolella, koska etsin jotain ihanaa uutta pelargonilajiketta kokoelmaani. Eipä löytynyt, taitaa olla pelargonisesonki jo ohi siellä päin maailmaa. Mutta unikonsiemeniä löytyi.

Ensi kesänä katsotaan sitten minkälaisia unikkoja ja sormustinkukkia näistä kasvaa.Talvenkestäviksi mainostetut kaktukset on jo kylvetty, katsotaan josko saan ne itämään.

Huomionarvoista Itävallassa matkustaeesa on, että kaupat menevät suhteellisen aikaisin kiinni. Klo 20 mennessä jo kaikki kaupat ovat sulkeneet ovensa, erikoisliikkeet kuten lankakupat jo aikaisemmin.

Postaus lienee jo nyt tarpeeksi pitkä, joten matkan aikana valmistuneet käsityöt esittelen myöhemmin. Hienoa jos joku jaksoi lukea koko postauksen...

Salapoliisintyötä ja viipaloitu neuletakki

Olen koko viikon ihmetellyt mikä meidän keittiössä haisee. Sellainen kummalinen haju, ihan kuin mies olisi unohtanut hikiset sukkansa miekkailutreenien jälkeen keittiöön ja ne olis homehtunu johonki kaapin perälle. Ei löytynyt hajun syytä roskiksesta, ei biojäteastiasta, kummasti tuntui haju aina ruokapöydän läheisyydessä.... Lopulta tajusimme, että syyllinen on perheemme oma hottentotti;

Eli rakkaisiin mehikasveihini kuuluva Crassula Hottentota, joka on innostunut siis kuuman kesän jälkeen kukkimaan.

Ei uskoisi, että noin kauniit pienet kukat voivat haista niin pahalle. Kasvi on jo useamman vuoden kasvanut keittiömme ikkunalla ja viihtyy siinä niin hyvin, etten viitsi ottaa riskiä ja siirtää sitä kukkimaan johonkin muualle, tämä on kuitenkin ensimmäinen kukinta. Onneksi kärpäskausi on jo loppu, muuten täällä varmaan pörräisi seudun kaikki raatokärpäset.

Ja siitä äidin synttärilahjasta, joka pitäisi saada postiin maanantaina, jotta mahdollisia vieraita karkuun lähtevä juhlakalu ehtisi saada sen ennen pakoreissuaan näyttää nyt tältä:

Loppusuoralla siis ollaan, eipä auta muu kun lähteä tikuttelemaan tuo toinen hiha valmiiksi ja sitten nappilistojen ja kauluksen kimppuun....

Niin ja keväällä lähden mukaan Violariumin ristipistoviikonloppuun Ikaalisiin, ihanaa!