Kalalle kaveri

Ompelin jo kerran aikaisemmin isällä synttärilahjaksi kalatyynyn. Tässä tulee sille kaveri.

Muuten samanlainen, mutta edellisen peilikuva. Tähän sai mukavasti uppoamaan pieniä tilkkujämiä. Ohje on vuoden X Suuresta Käsityökerhosta. Kuvattu sisällä, koska ulkona sataa lunta kuin viimeistä päivää. Suomalainen kevät jatkukoon!

Sateen varalle

Pyöräilykypärä on pyöräilijän välttämätön varuste.

Sadekelillä on vaan harmi, että se onneton on täynnä reikiä. Ilmanvaihto on kyllä tarpeen kaikilla muilla keleillä, mutta sateella olisi kiva olla edes vähän suojassa. Huomiseksi luvataan sadetta... Siksi ompelin tälläisen:

Sadetakkikankaasta ommeltu päällinen kypärän päälle. Toivottavasti pitää pään kuivana kypärän alla.

Äiti sai tunikansa. Ja on aivan passelia kokoa. Drucillakin teki tunikan äidilleen, eli tämän voinee ristiä äitien tunikaksi, älä yritä tehdä sitä itsellesi (ainoan tietämäni poikkeuksen on tehnyt Puikkopappi, joka neuloi tunikan tyttärelleen...).

Ja nämä pikku lapaset lähtivät kaverin vastasyntyneelle kera kortin. Meinasin unohtaa laittaa kuvan tänne. Lankaa kului mahtavat 13g, vanhaa Floricaa varastosta...

Ompeluhommissa

On taas se aika vuodesta, kun pojan kaverit viettävät synttäreitä. Tänään oli yhdet bileet ja huomenna toiset tiedossa. Tälläisen tyynyn ompelin huomiselle sankarille.

Kuvassa on tietenkin Vaatun Jarmo-niminen hamsteri! Salamavalon räiskeessä näkyy sitten myös kankaaseen piirtämäni kohdistusmerkit...Luonnonvalossa ne eivät näy enää ollenkaan... Ja tätä työtä tehdessäni tuskailin jälleen kerran näiden kirjontalankojeni, siis konekirjontalankojen, värivalikoimaani. Onneksi maaliskuun lopulla olemme suuntaamassa Tallinnaan, joten pääsen Karnaan kartuttamaan värivalikoimaani.

Ranneroikotin

Hyvää Seijanpäivää! Tein ystävälleni Seijalle samanlaisen ranneroikottimen, jonka sain Kristiinalta jo muutama vuosi sitten. Se on ollut kätevä erityisesti neuletapaamisissa ja liikennevälineissä neuloessa.

Koiraihmiselle tietenkin koirakuosi... Terveisiä myös Saanalle, Seijan söpölle karvakorvalle.

Tyyny ja katsaus meneillään oleviin töihin

Pojan kaveri vietti viikonloppuna 10-v synttäreitään. Lahjan kanssa tuli aika kiire, ostimme Uno-kortit pelihetkiä varten (jotta nykynuoret oppis pelaamaan muitakin kuin tietskapelejä). Unot yksistään oli niin mitätön lahja, että pojan ehdotuksesta ompelin myös tyynyn.

Kiireessä oletin, että nimi kirjoitetaan yhdellä t:llä ja väärin meni. Kaksi t-kirjainta olisi pitänyt olla. No, ei voi auttaa enää. Ensi kerralla sitten! Kuva-aihe valikoitui sen mukaan, että perheeseen on tulossa koiranpentu lähiaikoina.

Ristipistorintamalla pieni syystaulu on edennyt suorastaan huimaa vauhtia. Olen pyrkinyt pistelemään joka päivä ainakin muutaman piston ja se on tuonut edistystä. Yritän pistellä hassutustöitä valmiiksi niin paljon kuin mahdollista, nyt on hyvä draivi päällä. Neuleitakaan en ole tyystin unohtanut. Menossa on sukat isälleni, isänpäivänä annettavaksi.

Harjoittelua pitsivetoketjuilla

Ostin keväällä Violariumista koko joukon pitsivetoketjuja ja sitten alkoi ihmettely kuinka niitä käyttäisin. Pike sai ensimmäisen kokeilun ja kun Rouva Lumiruusu unohti kynänsä tänne meille viime viikonloppuna päätin palauttaa kynän postitse. Ja mitä sitä nyt yhtä kynää lähettämään vaan laitoin koneen kirjomaan samalla kun kirjoin hassutustöitäni.

Tähän pussukkaan sain tehtyä vuorenkin. Ihan en vieläkään tiedä kuinka se vuori pitäisi ihan oikeasti tehdä, mutta olen lopputuloksen jokseenkin tyytyväinen. Kyllä tälläinen pussukka menee jonkinlaisena projektipussukkana.

Pihalla auringonkukat tavoittelivat taivasta. Viimeinen on kukassa, sitkeästi alkuviikon sateesta huolimatta. Noin muuten meillä on sota kasvihuoneessa. Hiiret johtaa 5-3. Eli ovat nakertaneet pilalle 4 tomaattia ja yhden kesäkurpitsan, minä taas olen saanut saaliiksi kolme hiirtä....

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Toivehousut

Olen ylittänyt itseni. Sain siis ommeltua myös ne maastohousut pojalle, joista kirjoitin edellisten ruskeiden housujen yhteydessä. Näitä tosin tuunattiin saajan toiveiden mukaisesti, eli etutaskuja suurennettiin reippaasti.

Nyt mahtuu avaimet, kivet ja kannot, kepit ja nenäliinat samaan taskuun. Muutoin housut ovat aivan samanlaiset kuin edeltävät ruskeat. Jos ihmettelette mikä kukka se siellä taustalla niin kauniisti kukkii niin vastaus on kasvihuoneessani biologisena tuholaistorjujana kasvava ryhmäsamettikukka. Luonnollisesti kasvatettu itse siemenestä.

Olen tuosta kukasta aika ylpeä, se on ensimmäinen samettikukkani ikinä, jota kasvatan, niitä on koko tomaattipenken pituudelta. Keltaiset pilkahdukset ovat muuten tomaatteja.. Kasvihuoneessa on paljon kaikkea herkullista. Suosikkini ovat nämä ihanat pisaranmuotoiset amppelitomaatit.

Muitakin tomaatteja tulee runsaasti, mikäli sää pysyy aurinkoisena ja ne ehtivät kypsyä kasvarissa. Kurkut valitettavasti menetin jo, alkuviikon sateisen sään takia iskeneeseen homeeseen. Odotamme innolla viinirypäleiden valmistumista, kaksi piskuista terttua on tulossa.

Aitoelämänlanka vetelee viimeisiään. Nämä kukat jaksavat aina ilahduttaa.

Ja sokerina kukkakavalkaadin pohjalla; tuoksuherne, jonka sain ensimmäista kertaa itämään ja kukkimaan.

Nämä ovat niitä Tarjalta tulleita siemeniä. Ensi vuodeksi niitä riittää myös ja silloin olen jo kokemusta rikkaampi. Pari hassutuspistelyä on hieman edistynyt. Käsitöiden hidas eteneminen johtui tällä viikolla siitä, että seisoin aamuisin reilun puoli tuntia tuossa meidän lähellä olevassa hurjassa risteyksessä tälläisissä tamineissa.

Turvasin siis vapaaehtoisesti koululaisten matkaa aamutuimaan, ja voi veljet millaista liikennekulttuuria näinkään! Ohitus risteysalueella, muutoinkin vaarallisia ohituksia (jos edessä ajaa mopo niin siitähän on autolla aivan pakko päästä ohi!), kovaa vauhtia ja täydellistä piittaamattomuutta suojatiestä. Noh, nyt lähden neulomaan miehelle puuvillapaitaa, juuri sitä mustaa, jota neuloin jo alkuvuoden harppurtapamisessa. Sain vihdoin purettua ja aloitettua hihanteistä ylöspäin uudelleen... Kyllä tämä tästä.

Ompeluhommia

Tämä on kertomus siitä miksi en tee kenellekään "tilaustöitä".... Poika toivoi itselleen housuja, sellaisia hienoja, joissa on paljon taskuja ja kangaskin saisi olla maastokangasta, tai sitten ruskeaa. Tämä toive esitettiin viime kesänä, tai oikeastaan loppukesästä koulujen jo alettua. Siispä kauppaan ja kankaita katsomaan sekä kaavoja ostamaan. Löytyi mieleinen kaava ja kankaat. Monta kertaa poika muisti kysyä joko housut on ommeltu... Sitten tuli äidille syyskiireet ja kankaat kaavoineen hautautuivat työhuoneen syövereihin.... Josta ne tämän kesän alussa löytyivät... Ja siten alkoi taas se, "joko mun housut on valmiit...". Lopulta äidillä alkoi loma, koti saatiin siivottua ja puutarhakin jollekin mallille. Ja sitten äiti alkoi piirtää kaavoja (onneksi kokoja riitti...!). Ja lopulta päästiin ompeluhommiin. Ja nyt on housut, joissa on etutaskut,

takataskut,

ja mikä tärkeintä, reisitasku, ihan niinkuin iskän housuissa (nekin muuten äidin ompelemat mutta jo vanhat)...

Ja oli muuten viimeset Burdan kaavat, jotka ompelen itse... Tälläiselle satunaiselle ompelijalle tuollaiset pelkät kaavat ovat aika hankalia, eikä kielitaitoa käsitöiden alalta löydy niin paljoa, että osaisin lukea kokoamisohjeet saksaksi, italiaksi, englanniksi tai edes ruotsiksi tai mitä niitä ohjeen kielivaihtoehtoja nyt olikaan. Jatkossa haluan suomenkielisen ohjeen, jotta ei tartte ihmetellä niin kovin paljoa ja purkaa yhtä paljon kun nyt kun huomaa ommelleensa väärin kera kaikkien tikkausten ja muiden... Ja mikä ihaninta, se maastokangas odottaa vielä, mutta koska housut olivat näin hyvän kokoiset teen ne maastohousut pikimiten niin luulisin muistavani kokoamisjärjestyksen...

Pihalla kukkii muuten orvokkeja. Ensimmäiset orvokit, jotka olen saanut kasvatettua siemenestä. Pussissa luki, että jos ne kylvää toukokuussa niin ne kukkivat loppukesästä.

Rakkaat blogiystäväni, kesä on ilmeisesti lopuillaan... Toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä! Aurinkoista kesänjatkoa kaikille!

Neulomon kesäkassivaihto

Jo kolmatta vuotta peräjälkeen osallistuin Neulomon kesäkassivaihtoon. Joka vuosi olen saanut todella kivan kassin, niin tänäkin vuonna. Piitsu77 on tämän paketin takana, joka siis saapui ilokseni tänään:

Tänä vuonna esitin kassin tekijälle yhden toiveen, että kassin kantohihna olisi tarpeeksi pitkä olan yli heitettäväksi. Ja tässä kassissa hihna on sitten täydellisen pituinen. Lisäksi vuorissa on sisätasku ja yläreunassa neppari. Ja vaikka en laittanut mitään väritoivetta niin niinhän se osui ja upposi tänäkin vuonna, katsokaa vaikka:

Tässä olen juuri ratsastustunnille lähdössä.... Ihana kassi, joka on jo käytössä ja sinne mahtui "pieni" käsilaukunsisältöni sekä pikku ostokset lähikaupasta! Kiitos tuhannesti Piitsu!

Itse tein kassin Saaruskalle (ei blogia). Saaruska toivoi, että ottaisin kassin kanssa huomioon jotenkin hänen tässä kuussa 10 kk täyttävän tyttärensä. Värimaailma oli täysin vapaa. Mietin ja pähkäilin ja päädyin lopulta seuraavaan;

Tein Saaruskalle kassin, jonka vuorissa on nallekuosi. Kukat virkkasin "Antaa kaikkien kukkia"- kirjan ohjeilla. Pikkuneidille ompelin oman pikku kassin tuosta samaisesta vuorikankaasta;

Koko on suunnilleen sellainen, että mahtuu uintikamppeet mukaan.

Ja nyt, huh ja huokaus. Kaikki vaihdot on tehty, lähetetty ja menneet perille. Nyt on aika keskittyä omiin juttuihin vähäksi aikaa. Ja kuten ehkä aikaisemmasta kuvasta huomasitte, pihamme on alkanut viidakoitumaan... Nyt siellä kukkii paitsi ylemmän kuvan tiikerinliljat (mummin vanhan mökin pihalta siirretyt) sekä tämän kesän uusin tulokas, eli rohtoraunioyrtti, joka onkin varsin kaunis ja erikoisen oloinen kasvi.

Jo joutui armas aika

Siitä on vierähtänyt tovi jos toinenkin kun on istunut koulun kevätjuhlassa, mutta tänään istuimme kun poika päätti ensimmäisen luokkansa. Opea pitää aina muistaa, joten ompelin kahvikassin sinisessä sävyssä, sillä ope on usein pukeutunut siniseen. Kassin sisään sitten kukka, joka oli pojan valitsema kauniinvärinen uudenginean liisa. Ja kun hajamielinen olen niin koko komeus oli jo opettajanpöydällä kun muistin, ettei siitä tullut otettua lainkaan valokuvaa. Siis paniikkikuva näytille, että jotain muutakin on tehty kuin vain puutarhatöitä...

Ja puutarhatöitäkin on tietysti tehty, mutta lähinnä sitä kastelua ja erilaita nyppimistä. Tänään raksin pelargoneista pois kaikki kuivuneet lehdet ja kukinnot. Tässä yksi suosikeistani, ostettu tänä vuonna ihan vaan Plantagenista.

Rodot ovat suosikkejani ja tämä on ehdottomasti meidän pihan kaunein yksilö.

Seuraavaksi on vuorossa rp-aiheinen postaus. Kunhan huominen päivänsankari vaan saa avattua pakettinsa, joka meni perille hyvissä ajoin jo tiistaina!

Pussukka Pikelle

Kuten jo aiemmin mainitsin sain Pikeltä viime viikonloppuna Lizzie Kate-malleja, joita Pike avokätisesti jakeli kaikille halukkaille. Pakkohan sitä on jotenkin tuollaisesta anteliaisuudesta kiittää ja toisaalta kun sain käsiini Violariumista tilaamani ihanat pitsivetoketjut ja niitäkin piti kokeill syntyi tämä.

Eikä menny niinku Strömsössä...
Kirjoin koneella farkkukankaalle kuvion. Mittasin tarkkaan suoran kulman (liitujälki näkyy kuvassakin...). Silti kuva on vinossa. Eikä "kehystyskään" oikein erotu, olis pitäny valita joku muu vihreä tuohon tilalle tai kokonaan toinen väri.
Noh, aina ei voi onnistua. Onneksi Pike on kiltti ihminen ja ymmärtää... Vetoketjusta tuli ihan hauska, näitä vois vaikka tehdä lisää...

Aina hyvissä ajoin

Vaatekaappini housutilanne on ollut lievästi sanottuna katastrofaalinen. Jostain syystä ompelukärpäsen puremaa on joutunut odottamaan tänä keväänä todella pitkään. Nyt sitten oli pakko ommella ne housut, joihin oli kangaskin ollut ostettuna jo tovin jos toisenkin... Valmistuivat tässä juuri...

Housuissa tärkeintä on hyvät taskut!

Näiden housujen kera suunnistan huomenna kohti Viikkarin terminaalia ja seilaan ellidonnan kanssa ratkiriemukkaalle matkalle kohti Tukholman puutarhamessuja. Mukaan matkalle lähtee tietysti keskeneräisiä neuleita sekä yksi ristipistotyö... Nyt pitää enää pakata...