Matkalla valmistuu

Lupailin laittaa matkalla valmistuneet työt omaan postaukseensa. Tässä tulee!

Ensinnäkin kun joku ristipistotyö on ufotumassa niin eipä ufoudu kun ottaa sen ainoaksi matkapistelyksi mukaan. Mansikkainen seinävaate oli toiseksi viimeinen viimevuoden Ristipistohassutuksista, joka oli vielä pistelemättä. Nyt se on seinällä ja hyvä niin, mansikka-aika on parhaimmillaan. Tämä työ alkoi vetää uudelleen puoleensa vasta kun se alkoi valmistua, loppu oli sitten ihan hauskaa pistellä kun työ valmistui yksi väri kerrallaan.

Oman maan mansikaa....

Mies vähän valitti, että ei me Alpeille asti tultu neulomisen takia. Neuloin silti sitkeästi sukkiani ja näin silti maisemat! Autolla ajettiin lopulta kuitenkin aika vähän, vain n.800 km koko matkan aikana, mutta kaksi paria sukkia valmistui silti.

Any-sukkalnkaa yhteensä 120g.

Omat sukkani neuloin ensin. Ne oli tarkoitettu pojalle ensi talveksi, mutta sähläsin tiimalasikantapään kanssa ja lopulta sukasta tuliin ihan liian pitkät pojalle, mutta sattumalta juuri sopivat minun jalkaani. Juniori kuitenkin halusi samanväriset sukat, joten heti vaan uutta sukkaa puikoille. Kun suuremmat ovat made in Austria niin nuo pienemmät on sitten neulottu Saksassa. Juutuimme kerran aika kunnolla moottoritiellä ruuhkaan, joten sukat edistyivät ihan huimaa vauhtia, vaan auto ei.

Sitten seuraa varoitus. Sukat on neulottu virolaisesta Any-sukkalangasta. Lanka on erittäin haperon tuntuista. Sain sen kerran jopa poikki pelkästään vetämällä sitä käsilaukusta ulos kun lanka oli kietoutunut jonkun tavaran ympäri. Minulla on vakaa epäily siitä, että tässä on ensimmäiset sukat, jotka eivät juniorilla kestä koko talvea. Langan kulutuskestävyydestä sitten jatkossa enemmän. Jos olet sitä mieltä, että Novitan Nalle tai Seiskaveikka ovat huonolaatuisia niin tätä lankaa ei kannata edes kokeilla. Se on lisäksi tyypilliseen vironvillatyyliin niin piikkistä, ettei se edes tule ulos kerältä kovin helposti. Langan ainoa hyvä puoli on sen laaja värikartta...

Olemme olleet pihatöissä, mutta se on hieman vaikeaa koska pihallamme on tuhoton tungos. Naapuritalojen katoilla pesineet västäräkit ovat saaneet lapsensa lähes lentokuntoisiksi. Nyt ne harjoittelevat meidän pihalla ison linnun elämää. Meidän pitää olla varovaisia, sillä lintuja on löytynyt niin pensasaidasta,

talon viereiseltä  kivetykseltä

kuin portailtakin.

Nämä eivät edes pidä ollenkaan ääntä. Ja jos emo on etsimässä ruokaa jostain kauempaa niin ei edes havahdu siihen emon varoitushuutoon. Pihapuuhista postaus sitten myöhemmin, mutta arvaatte varmaan että se sisältää hikeä ja kaivamista...