Lankainventaarioni sain päätökseen aamulla (eläköön loma!). Ja voi ihmettä ja kummaa, varasto on supistunut. Laskin nimittäin kaikki langat ja jos missään ei ole virhettä niin pääsin kuin pääsinkin reippaasti alle tavoitteeni, eli 45 kg:n. Hyvä minä. Lankaa on silti varastossa edelleen paljon, 43 kg 960g, joten neulottavat eivät lopu kesken. Siispä asetan tämän vuoden tavoitteeksi tuon 40 kg:n haamurajan rikkomisen. Sen ei pitäisi olla mahdoton tehtävä, sillä neuloin viime vuonna reilut 5 kg lankaa. Kunhan en vaan osta kovin paljoa uutta... Jospa ostaisin ensi vuonna vain ja ainoastaan tarpeeseen, en matkamuistoksi jne... Keskeneräisiäkin töitä jäi muutama...
Nimittäin kaksi kirjontatyötä ja se onneton bambujakku, joka on jo aika lähellä valmistumistaan. Toiseen hihaan on jo paloja virkattu aika tavalla, kun vain saisi aikaiseksi päätellä langanpäitä ja yhdistellä palat toisiinsa. Ja tuo masokistin huivi; talvimysteeri 2012, jota aloitin neulomaan seitinohuesta langasta ja tietenkin siihen lisätään myös helmiä... Ristipistorintamalla on koko läjä viimeistelemättömiä pistelyjä.
Nuo kuukausipistelyt olisi tarkoitus viimeistellä niin, että ne saa esille kuluvana vuonna kukin oikeana kuukautenaan. Tammi-huhtikuu-pistelyt ovat viellä pistelemättömiä, eli vasta toukokuusta pääsen asettelemaan niitä koristeeksi esille. Taloaiheinen RR on myös viimeistelemättä kun en ole osannut päättää mitä siitä tekisin.
Ja kun sitä lankavarastoa on tarkoitus tänäkin vuonna pienentää niin aloitin sen reippaasti eilen neulomalla pojalle toisenkin pipon Ainon jämistä. Nyt on oranssit ja punakirjavat käytetty vihdoinkin loppuun, ja lankaa kuluin 75 g.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ristipistot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ristipistot. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Matkalla valmistuu
Lupailin laittaa matkalla valmistuneet työt omaan postaukseensa. Tässä tulee!
Ensinnäkin kun joku ristipistotyö on ufotumassa niin eipä ufoudu kun ottaa sen ainoaksi matkapistelyksi mukaan. Mansikkainen seinävaate oli toiseksi viimeinen viimevuoden Ristipistohassutuksista, joka oli vielä pistelemättä. Nyt se on seinällä ja hyvä niin, mansikka-aika on parhaimmillaan. Tämä työ alkoi vetää uudelleen puoleensa vasta kun se alkoi valmistua, loppu oli sitten ihan hauskaa pistellä kun työ valmistui yksi väri kerrallaan.
Mies vähän valitti, että ei me Alpeille asti tultu neulomisen takia. Neuloin silti sitkeästi sukkiani ja näin silti maisemat! Autolla ajettiin lopulta kuitenkin aika vähän, vain n.800 km koko matkan aikana, mutta kaksi paria sukkia valmistui silti.
Omat sukkani neuloin ensin. Ne oli tarkoitettu pojalle ensi talveksi, mutta sähläsin tiimalasikantapään kanssa ja lopulta sukasta tuliin ihan liian pitkät pojalle, mutta sattumalta juuri sopivat minun jalkaani. Juniori kuitenkin halusi samanväriset sukat, joten heti vaan uutta sukkaa puikoille. Kun suuremmat ovat made in Austria niin nuo pienemmät on sitten neulottu Saksassa. Juutuimme kerran aika kunnolla moottoritiellä ruuhkaan, joten sukat edistyivät ihan huimaa vauhtia, vaan auto ei.
Sitten seuraa varoitus. Sukat on neulottu virolaisesta Any-sukkalangasta. Lanka on erittäin haperon tuntuista. Sain sen kerran jopa poikki pelkästään vetämällä sitä käsilaukusta ulos kun lanka oli kietoutunut jonkun tavaran ympäri. Minulla on vakaa epäily siitä, että tässä on ensimmäiset sukat, jotka eivät juniorilla kestä koko talvea. Langan kulutuskestävyydestä sitten jatkossa enemmän. Jos olet sitä mieltä, että Novitan Nalle tai Seiskaveikka ovat huonolaatuisia niin tätä lankaa ei kannata edes kokeilla. Se on lisäksi tyypilliseen vironvillatyyliin niin piikkistä, ettei se edes tule ulos kerältä kovin helposti. Langan ainoa hyvä puoli on sen laaja värikartta...
Olemme olleet pihatöissä, mutta se on hieman vaikeaa koska pihallamme on tuhoton tungos. Naapuritalojen katoilla pesineet västäräkit ovat saaneet lapsensa lähes lentokuntoisiksi. Nyt ne harjoittelevat meidän pihalla ison linnun elämää. Meidän pitää olla varovaisia, sillä lintuja on löytynyt niin pensasaidasta,
talon viereiseltä kivetykseltä
kuin portailtakin.
Nämä eivät edes pidä ollenkaan ääntä. Ja jos emo on etsimässä ruokaa jostain kauempaa niin ei edes havahdu siihen emon varoitushuutoon. Pihapuuhista postaus sitten myöhemmin, mutta arvaatte varmaan että se sisältää hikeä ja kaivamista...
Ensinnäkin kun joku ristipistotyö on ufotumassa niin eipä ufoudu kun ottaa sen ainoaksi matkapistelyksi mukaan. Mansikkainen seinävaate oli toiseksi viimeinen viimevuoden Ristipistohassutuksista, joka oli vielä pistelemättä. Nyt se on seinällä ja hyvä niin, mansikka-aika on parhaimmillaan. Tämä työ alkoi vetää uudelleen puoleensa vasta kun se alkoi valmistua, loppu oli sitten ihan hauskaa pistellä kun työ valmistui yksi väri kerrallaan.
| Oman maan mansikaa.... |
| Any-sukkalnkaa yhteensä 120g. |
Sitten seuraa varoitus. Sukat on neulottu virolaisesta Any-sukkalangasta. Lanka on erittäin haperon tuntuista. Sain sen kerran jopa poikki pelkästään vetämällä sitä käsilaukusta ulos kun lanka oli kietoutunut jonkun tavaran ympäri. Minulla on vakaa epäily siitä, että tässä on ensimmäiset sukat, jotka eivät juniorilla kestä koko talvea. Langan kulutuskestävyydestä sitten jatkossa enemmän. Jos olet sitä mieltä, että Novitan Nalle tai Seiskaveikka ovat huonolaatuisia niin tätä lankaa ei kannata edes kokeilla. Se on lisäksi tyypilliseen vironvillatyyliin niin piikkistä, ettei se edes tule ulos kerältä kovin helposti. Langan ainoa hyvä puoli on sen laaja värikartta...
Olemme olleet pihatöissä, mutta se on hieman vaikeaa koska pihallamme on tuhoton tungos. Naapuritalojen katoilla pesineet västäräkit ovat saaneet lapsensa lähes lentokuntoisiksi. Nyt ne harjoittelevat meidän pihalla ison linnun elämää. Meidän pitää olla varovaisia, sillä lintuja on löytynyt niin pensasaidasta,
talon viereiseltä kivetykseltä
kuin portailtakin.
Nämä eivät edes pidä ollenkaan ääntä. Ja jos emo on etsimässä ruokaa jostain kauempaa niin ei edes havahdu siihen emon varoitushuutoon. Pihapuuhista postaus sitten myöhemmin, mutta arvaatte varmaan että se sisältää hikeä ja kaivamista...
Tunnisteet:
kukat,
puutarha,
puutarha valmistuneet neuleet,
ristipistot,
valmistuneet
perjantai 14. lokakuuta 2011
Keskeneräisyyksiä
Mihin se aika oikein katoaa? Joskus tuntuu ettei saa mitään valmista aikaan. Ristipistotaulu on melkein valmis. Jälkipistot jo innoissani aloitin ja nyt huomasin, että muutama lehti on vielä vähän kesken.
Neulerintamallakaan ei sen kummempaa, kesken on sukat 7 veikasta. No, onhan tuo konttineule aika hidasta neuloa.
Mutta kasvihuone on valmisteltu talveen. Pelargonit on kannettu sisään suojaan ensi yönä uhkaavalta pakkaselta. Ja meidän nikkari on nikkaroinut tänään kasvivaloja kattoon "viileään huoneeseen". Ja minä olen ylittänyt tänään 65 cm korkean esteen, yhdessä hevosen kanssa toki. Otetaan siis rennosti. Ihanaa viikonloppua!
Neulerintamallakaan ei sen kummempaa, kesken on sukat 7 veikasta. No, onhan tuo konttineule aika hidasta neuloa.
Mutta kasvihuone on valmisteltu talveen. Pelargonit on kannettu sisään suojaan ensi yönä uhkaavalta pakkaselta. Ja meidän nikkari on nikkaroinut tänään kasvivaloja kattoon "viileään huoneeseen". Ja minä olen ylittänyt tänään 65 cm korkean esteen, yhdessä hevosen kanssa toki. Otetaan siis rennosti. Ihanaa viikonloppua!
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Kellon keväisempi ilme
Sain vihdoin selätettyä ristipistohassutuksen toisen työn, eli keväisen kellotaulun.
Nyt on päästetty talitintit irti. Ihan näin vihreää ei vielä ole, mutta piankos sitä näillä lämmöillä alkaa puutkin kunnolla vihertämään. Nurtsi on jo vihrenä. Kellotaulua on hankala kuvata kun salama loistaa muovisuojuksesta. Siis tarkempi kuva pistelystä.
Noin muuten nämä lomapäivät ovat kuluineet sekä herkutellessa,
että reippaasti rakennellessa, eli puutarhaan lämpölavaa nikkaroidessa. Ja tietysti olen myös kylvänyt yhtä jos toista. Pasha on muuten kuulunut mun pääsiäsiherkkuihin siitä lähtien kun koulussa yläasteella köksän tunnilla tehtiin pääsiäisateria ja siinä oli jälkiruokana pehmeä pasha. Tykästyin reseptiin ja olen sitä joka vuosi keväällä jälkkäriksi tehnyt, edelleen sillä samalla vanhalla koulusta saadulla reseptillä. Nam.
Nyt on päästetty talitintit irti. Ihan näin vihreää ei vielä ole, mutta piankos sitä näillä lämmöillä alkaa puutkin kunnolla vihertämään. Nurtsi on jo vihrenä. Kellotaulua on hankala kuvata kun salama loistaa muovisuojuksesta. Siis tarkempi kuva pistelystä.
Noin muuten nämä lomapäivät ovat kuluineet sekä herkutellessa,
että reippaasti rakennellessa, eli puutarhaan lämpölavaa nikkaroidessa. Ja tietysti olen myös kylvänyt yhtä jos toista. Pasha on muuten kuulunut mun pääsiäsiherkkuihin siitä lähtien kun koulussa yläasteella köksän tunnilla tehtiin pääsiäisateria ja siinä oli jälkiruokana pehmeä pasha. Tykästyin reseptiin ja olen sitä joka vuosi keväällä jälkkäriksi tehnyt, edelleen sillä samalla vanhalla koulusta saadulla reseptillä. Nam.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Väriterapiaa Hilimalle
Olipa tässä minun aikani muistaa Neulomoystävääni Hilimaa, joka piristi minua viime keväänä ylläripaketilla ja voitinpa vielä Hiliman blogiarpajaisetkin. Siispä väsäsin pienen paketin, jossa oli keväistä väriterapiaa innokkaalle sukankutojalle.
Eli tuollaista keväisen vihreää sukkalankaa, oranssi tiskirätti ja sakset saksikoristeen kera sekä sokerina pohjalla nappeja Tallinnasta. Kiva, että tuli paketti perille ja kiva kun Hilima tykkäsit. Jään mielenkiinnolla seuraamaan millaiset sukat noista aikanaan neuloutuu!
Ja noin muuten erittäin räkäiset terveiset täältä hyisen paukkupakkasen keskeltä. Nyt tuntuu siltä, että tämä viikko on ollut elämässäni kurjuuden maksimointia. Ensin putosin tiistaina hevosen selästä ratsastustunnilla; oli kova pakkanen, -19 astetta, joten ratsastimme ilman satulaa ja maneesin seinät paukkuivat pakkasessa ja Silvert vain pelästyi yhtä kunnon pamausta niin että minä en enää pysynyt kyydissä. Putoaminen oli varsin pehmeä, samoin maneesin pohja, mutta ainahan sitä sen verran korkealta kopsahtaa, että päänsärky on taattu muutamaksi päiväksi. Keskiviikkona menin vielä liukastumaan ihan vain kävelessäni ja se otti vähän oikean ranteen päälle, mutta ei onneksi mitään vakavampaa siitäkään. Mutta sitten eilen, eli torstaina; voitte ehkä kuvitella miltä tuntuu sairastua flunssaan, joka aiheuttaa kovan päänsäryn kun alla on jo aivotärähdys-jyskytys. Hetken jo kuvittelin, että jos siinä putoamisessa tuli sittenin jotain isompaa... Mutta, tänään on vointi ollut jo parempi. Tästäkin selvitään!
Eli tuollaista keväisen vihreää sukkalankaa, oranssi tiskirätti ja sakset saksikoristeen kera sekä sokerina pohjalla nappeja Tallinnasta. Kiva, että tuli paketti perille ja kiva kun Hilima tykkäsit. Jään mielenkiinnolla seuraamaan millaiset sukat noista aikanaan neuloutuu!
Ja noin muuten erittäin räkäiset terveiset täältä hyisen paukkupakkasen keskeltä. Nyt tuntuu siltä, että tämä viikko on ollut elämässäni kurjuuden maksimointia. Ensin putosin tiistaina hevosen selästä ratsastustunnilla; oli kova pakkanen, -19 astetta, joten ratsastimme ilman satulaa ja maneesin seinät paukkuivat pakkasessa ja Silvert vain pelästyi yhtä kunnon pamausta niin että minä en enää pysynyt kyydissä. Putoaminen oli varsin pehmeä, samoin maneesin pohja, mutta ainahan sitä sen verran korkealta kopsahtaa, että päänsärky on taattu muutamaksi päiväksi. Keskiviikkona menin vielä liukastumaan ihan vain kävelessäni ja se otti vähän oikean ranteen päälle, mutta ei onneksi mitään vakavampaa siitäkään. Mutta sitten eilen, eli torstaina; voitte ehkä kuvitella miltä tuntuu sairastua flunssaan, joka aiheuttaa kovan päänsäryn kun alla on jo aivotärähdys-jyskytys. Hetken jo kuvittelin, että jos siinä putoamisessa tuli sittenin jotain isompaa... Mutta, tänään on vointi ollut jo parempi. Tästäkin selvitään!
torstai 10. helmikuuta 2011
Töitä Hammaskeijulle
Sattuipa jo tässä alkuviikosta, että pojalta irtosi neljäs maitohammas. Hammas oli heilunut jo pitkään ja yhtä pitkään olin suunnitellut toteuttavani kivan idean tästä lehdestä (siinä lehden kannen alalaidassa). Tämä työ menee siis myös ristipistolehti SALiin.
Kirjoin pienen hammaskeiju-aiheisen pistelyn ja runon, joka oli alkuperäisessä ohjeessa tietysti englanniksi mutta käänsin sen vapaasti suomeksi.
Hei Hammaskeiju kas taskussa tässä
on pieni hampaani lepäämässä.
Se palveli hyvin mutta irtosi juuri,
tulee tilalle rautahammas suuren suuri.
Siis Keiju nyt kanssasi kauppaa teen.
sä vaihdatsko hampaani yllätykseen?
Tyynystä löytyy tietysti myös tuo runossa mainittu tasku, johon piilotetaan hammas ja johon hammaskeiju sitten yllätyksensä tuo.
Itse hampaalle tapahtui joku mystinen tapaturma. Tiistaiaamuna poika sen irrotti juuri ennen kouluunlähtöä. Hammas laitettiin säilöön vessan hyllylle, mutta se ei ollutkaan paikoillaan enää kun palasimme iltapäivällä kotiin. Kun etsimme hammasta niin puolet siitä löytyi hyllyn takanurkasta, hammas oli mystisesti haljennut keskeltä halki. Toista puolikasta ei ole löytynyt vieläkään. Onneksi hammaskeiju tuli hakemaan myös puolikkaan hampaan!
Kirjoin pienen hammaskeiju-aiheisen pistelyn ja runon, joka oli alkuperäisessä ohjeessa tietysti englanniksi mutta käänsin sen vapaasti suomeksi.
Hei Hammaskeiju kas taskussa tässä
on pieni hampaani lepäämässä.
Se palveli hyvin mutta irtosi juuri,
tulee tilalle rautahammas suuren suuri.
Siis Keiju nyt kanssasi kauppaa teen.
sä vaihdatsko hampaani yllätykseen?
Tyynystä löytyy tietysti myös tuo runossa mainittu tasku, johon piilotetaan hammas ja johon hammaskeiju sitten yllätyksensä tuo.
Itse hampaalle tapahtui joku mystinen tapaturma. Tiistaiaamuna poika sen irrotti juuri ennen kouluunlähtöä. Hammas laitettiin säilöön vessan hyllylle, mutta se ei ollutkaan paikoillaan enää kun palasimme iltapäivällä kotiin. Kun etsimme hammasta niin puolet siitä löytyi hyllyn takanurkasta, hammas oli mystisesti haljennut keskeltä halki. Toista puolikasta ei ole löytynyt vieläkään. Onneksi hammaskeiju tuli hakemaan myös puolikkaan hampaan!
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Osani lohtupeitosta
Ristipistopiireistä tutun Piken suunnalta kuului ikäviä uutisia alkuvuodesta. Kirsi ja Minna ideoivat lohtupeiton ja minäkin sain siihen kutsun mukaan pistelemään sydäntä. Omasta osastani tuli tälläinen:
ja koko peitto näyttää näin ihanalle (kuvasi Kirsi).
Pike sai peiton tänään. Kirsi keräsi sydämet kasaan ja ompeli peiton, se on aivan ihana. Kaunnisti viimeistelty, kiitokset Kirsille isosta työstä. Iso halaus Pikelle.
ja koko peitto näyttää näin ihanalle (kuvasi Kirsi).
Pike sai peiton tänään. Kirsi keräsi sydämet kasaan ja ompeli peiton, se on aivan ihana. Kaunnisti viimeistelty, kiitokset Kirsille isosta työstä. Iso halaus Pikelle.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Fin-Ger RR sydämet
Susannelle Saksaan menevät sydämet hukkuivat postissa. Minna päätti reippaana aloittaa uuden version tuosta aiheesta, hommasi kankaan ja pisteli osan alkuperäisessä kankaassa olleista rajauksista ja lopulta oman sydänruutunsa.
Minä jatkoin tästä; tein rajauksia loppuun ja lisäsin oman nimikointisydämeni tuohon keskelle.
Oma pistelty ruutuni näyttää lähemmin tältä. Tätä oli ihan kiva pistellä näin joulunaikaan, harmi vain, että piti niin kovalla kiireellä pistellä.
Ja joudunpa vielä jatkamaan tästä nuo nimikointisydämet loppuun ja lupasin tehdä tähän yhden suomalaisen pistelijän osuuden, koska hän ei vastaa yhteydenottoihin enkä näinollen hänelle tätä kangasta enää eteenpäin lähetä. Ja kiirettä pitää, sillä kankaan pitää päätyä Suomessa vielä yhdelle pistelijälle ja sitten se palaa Saksaan, jossa kolme pistelijää joutuu pistelemään oman osansa uusiksi. Tylsää.
Minä jatkoin tästä; tein rajauksia loppuun ja lisäsin oman nimikointisydämeni tuohon keskelle.
Oma pistelty ruutuni näyttää lähemmin tältä. Tätä oli ihan kiva pistellä näin joulunaikaan, harmi vain, että piti niin kovalla kiireellä pistellä.
Ja joudunpa vielä jatkamaan tästä nuo nimikointisydämet loppuun ja lupasin tehdä tähän yhden suomalaisen pistelijän osuuden, koska hän ei vastaa yhteydenottoihin enkä näinollen hänelle tätä kangasta enää eteenpäin lähetä. Ja kiirettä pitää, sillä kankaan pitää päätyä Suomessa vielä yhdelle pistelijälle ja sitten se palaa Saksaan, jossa kolme pistelijää joutuu pistelemään oman osansa uusiksi. Tylsää.
torstai 30. syyskuuta 2010
Syksyinen liina
Vaahtera on aina ollut yksi lempipuistani. Lapsuudenkotini pihalla kasvoi iso vaahtera ja olen aina rakastanut isoja vaahteranlehtiä ja niiden syksyistä kaunista värikirjoa. Siispä olin innoissani löytäessäni tämän liinan viime vuonna Tallinnan lankahamsterimatkalta yhdestä epämääräisestä lankakaupasta.
Liina on nätti ja onneksi nyt valmis. Ja taatusti viimeinen työ, jonka teen valmiiksi piirrettyyn liinaan. Siis tavallinen kirjominen valmiiksi piirrrettyyn liinaan on ihan ok, ristipistot ei.Onneksi ei ollut tämän työläämpi juttu, olis muuten voinut jäädä kaappiin keskentekoisena pyörimään. Onnellinen olen siitä, että se valmistui kotiamme sulostuttamaan juuri nyt kun vaahteroiden lehdet ovat kauneimmillaan. Ihanaa syksyä kaikille!
Liina on nätti ja onneksi nyt valmis. Ja taatusti viimeinen työ, jonka teen valmiiksi piirrettyyn liinaan. Siis tavallinen kirjominen valmiiksi piirrrettyyn liinaan on ihan ok, ristipistot ei.Onneksi ei ollut tämän työläämpi juttu, olis muuten voinut jäädä kaappiin keskentekoisena pyörimään. Onnellinen olen siitä, että se valmistui kotiamme sulostuttamaan juuri nyt kun vaahteroiden lehdet ovat kauneimmillaan. Ihanaa syksyä kaikille!
maanantai 27. syyskuuta 2010
Ihanaa postia!
Tänään tuli ihanaa postia syyspiritäjältä! Kiva syksyinen siilikoriste kera ihanan siilikortin ja suklaan.
Aivan ihana syyskoriste,juuri sellainen, joka minulta vielä puuttuikin. Kovasti kiitoksia piristäjälleni tästä ihanasta syystunnelmasta jonka minulle lähetit! Valitan kuvan laatua. Se on otettu päivällä auringon vielä paistaessa vaikka näyttääkin iltahämärässä kuvatulta.... Onneksi pistely näkyy hyvin.
Ja se ostospostaus on sitten seuraavana....
Aivan ihana syyskoriste,juuri sellainen, joka minulta vielä puuttuikin. Kovasti kiitoksia piristäjälleni tästä ihanasta syystunnelmasta jonka minulle lähetit! Valitan kuvan laatua. Se on otettu päivällä auringon vielä paistaessa vaikka näyttääkin iltahämärässä kuvatulta.... Onneksi pistely näkyy hyvin.
Ja se ostospostaus on sitten seuraavana....
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Melontakauden päättäjäiset
Niin ihanaa aikaa kuin syksy onkin ja säiden viileneminen tervetullutta niin haikeana lopettelin melontakautta tältä kesältä. Viikonloppu oli kaunis ja tällä kerttaa kajakin kokka kolahti rantaan Espoon kaupungin ulkoilusaaressa, Gåsgrundetissa. Saari on erittäin suosittu, johon vaikuttaa monikin asia. Kesällä sinne pääsee reittiveneellä, joka tosin lopetti kulkemisen jo alkukuusta. Saaressa on myös veneilijöille rakennettu laituri aallonmurtajineen,
joka on mielestäni todella ruma! Siis karseat maisemat! Tuo koko ranta on rakentamalla rakennettu.
Saaressa on myös sauna, joka on veneilijöiden kunnostama, hyvät löylyt siitä saimme tälläkin kertaa ja pulahdimme meressäkin, vaikka vesi oli jo todella kylmää (12 asteista).
Saunan ranta on kaunis ja ihana hiekkaranta jatkui niin pitkälle kuin noilla lämmöillä kykenin kahlaamaan...
Tuota veneilijöiden karmeaa laituria lukuunottamatta saari on todella kaunis, maisemat ovat aavalle merelle.
Syksyn punastuttamat pihlajanmarjat loistivat kauniina.
Ja minä ehdin tekemään muutaman lehdenkin syksyiseen liinaani ja mies otti (pyytämättä ja yllättäen) kuvan kuinka pistelen lauantaina hieman epäergonomisessa asennossa teltan vierustalla. "Kun haluan kuitenkin laittaa kuvan blogiini jostain oudosta paikasta, jonne olen ristipistoni raahannut..."
Oikein edullinen kuva siis minusta, joten ajattelin kuitenkin päättää tämän postauksen johonkin kauniinpaan kuvaan.... Eikö ole ihmeellistä kuinka merellä puut voivat kasvaa suoraan kalliolta. Ja vielä kun ottaa huomioon millaista tuulta ne joutuvat kestämään!
Ja PS. Menomatkalla lauantaina vierailin jälleen Soukan Menitan outletissa. Ja kyllä vaan, ostin sieltä jotain.... eihän nyt hyvää tilaisuutta voi jättää käyttämättä kun muutoinkin ajettiin ihan viereen. Ja tällä kertaa pääsin kauppaan vielä ihan yksikseni, sillä mies ja lopen kyllästynyt jälkikasvumme odottivat autossa. Mutta mitä ihanaa ostinkaan.... Sen saatte tietää seuraavassa postauksessa....
joka on mielestäni todella ruma! Siis karseat maisemat! Tuo koko ranta on rakentamalla rakennettu.
Saaressa on myös sauna, joka on veneilijöiden kunnostama, hyvät löylyt siitä saimme tälläkin kertaa ja pulahdimme meressäkin, vaikka vesi oli jo todella kylmää (12 asteista).
Saunan ranta on kaunis ja ihana hiekkaranta jatkui niin pitkälle kuin noilla lämmöillä kykenin kahlaamaan...
Tuota veneilijöiden karmeaa laituria lukuunottamatta saari on todella kaunis, maisemat ovat aavalle merelle.
Syksyn punastuttamat pihlajanmarjat loistivat kauniina.
Ja minä ehdin tekemään muutaman lehdenkin syksyiseen liinaani ja mies otti (pyytämättä ja yllättäen) kuvan kuinka pistelen lauantaina hieman epäergonomisessa asennossa teltan vierustalla. "Kun haluan kuitenkin laittaa kuvan blogiini jostain oudosta paikasta, jonne olen ristipistoni raahannut..."
Oikein edullinen kuva siis minusta, joten ajattelin kuitenkin päättää tämän postauksen johonkin kauniinpaan kuvaan.... Eikö ole ihmeellistä kuinka merellä puut voivat kasvaa suoraan kalliolta. Ja vielä kun ottaa huomioon millaista tuulta ne joutuvat kestämään!
Ja PS. Menomatkalla lauantaina vierailin jälleen Soukan Menitan outletissa. Ja kyllä vaan, ostin sieltä jotain.... eihän nyt hyvää tilaisuutta voi jättää käyttämättä kun muutoinkin ajettiin ihan viereen. Ja tällä kertaa pääsin kauppaan vielä ihan yksikseni, sillä mies ja lopen kyllästynyt jälkikasvumme odottivat autossa. Mutta mitä ihanaa ostinkaan.... Sen saatte tietää seuraavassa postauksessa....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
