Vähänks pähee menopeli

Tästä meinaa nyt tulla ihan pelkkä shoppailublogi. Mutta minkäs teet kun vanha 18 vuotta palvellut Helkama Nina ei enää pelitä. Tai tarkemmin sanottuna vaihteet reistaa niin ettei pyörällä voi ajaa. Eikä sitä saanut enää korjattua. Pyöräkaupan miesmyyjä katsoi vähän säälivästi ja sanoi, ettei noin vanhoihin vaihteisiin löydy enää edes varaosia... Eihän siinä sitte muuta kun koeajolle. Paria pyörää testasin ja tämmöinen menopeli tarttui mukaan.

Sanoisinko, että aika päheen värinen. Hyvin sointuu tuohon viime syksynä ostettuun goretakkiin. Sensijaan viimevuonna hankitut mustekalat ja punainen pyörälaukku riitelee pahasti fillarin värin kanssa, mutta saa kelvata. Nyt on 20 km:n koeajot ajettu, nimittäin Jumboon ja takaisin ja säädetty kaikki mahdolliset vipstaakit optimaalisen ajoasennon aikaansaamiseksi . Käytiin koko perheen voimin nimittäin hakemassa leffaliput huomiseen näytökseen. Huomenna sitten fillaroidaan sama lenkki ja käydään leffassa. Ihanaa kun kunnon pyöräilykelit on vihdoin alkanu! Ja hyvinhän tuolla ajelee, 21 vaihdetta, levyjarrut ja etuhaarukka jousitettu ;)!

Hintaa kyseiselle menopelile tuli 550 euroa, mutta näillä bensan hinnoilla se on nopsaan polkastu vaikka autokin on vähän kuluttava. Pyörä on Helkama S2 vm 2012, suunniteltu Suomessa mutta kasattu jossain ulkomailla. Suomessa kasattu versiokin olisi ollut tarjolla, mutta vaihteita oli vain 8. Minun käytölläni tarvitsen enemmän vaihteita ja ihana tällä pyörällä olikin ajaa. Renkaat ovat pistonkestäviä, eli ei pitäisi hiekoitussepelin puhkoa renkaita, niinkin ehti jo kerran tänä vuonna vanhan fillarin kanssa ajellessa käydä... Ja suurin kehitys on tapahtunut vaihteistossa, verrattuna tuohon vanhaan. Nyt vaihteet ovat helposti sormien ulottuvilla eikä otetta ohjaustangosta tarvitse irrottaa vaihtamisen ajaksi. Vanhassa pyörässä vaihtajat olivat paljon hankalammat, ohjaustangon alaosassa kiinni.

Oikein iloista ja aurinkoista kevään jatkoa kaikille! Ja hyviä pyöräilykelejä!

Seeprasääret

Mä olen siis innostunut pyöräilemään, koska keksin, että se on mielekäs ja helppo sekä taloudellinen ja ekologinen tapa kerätä lisää peruskuntoa ratsastusta varten. Ja nyt on ollu upea syksy pyöräillä. Paitsi, että mun nilkat palelee viileässä. Siispä säärystimiä neulomaan... Syntyi sitten tälläset seepraraidalliset säärenlämittäjät.

Lankana on Ali-Ollin alpakkatilan mustaa lankaa ja tuo vaalea on samasta paikasta ostettua perulaista La Alpacaa. Ja ovat sitten lämpimät. Ja lankaa kuluin 140 g. Eli olen vielä piirun verran yli 45 kg:ssa lankavarastoni kanssa... Mutta kohta, aivan kohta olen päässyt lankavaraston suhteen siihen parhaaseen tilanteeseen, joka oli joskus keväällä ennen Tallinnan matkaa... Enpä tosin ole neulonyt niitä sen matkan tuliaisia, mutta neulonut kumminkin... Ja pyöräilyinniosta (ja ratsastus...) johtuen neulomiset ja ristipistoilut on jääny vähemmälle, mutta neuloja on vissiin kutistunu tänä vuonna piirun verran enemmän kuin lankavarasto, mikä lienee hyvä sekin! Ihania pyöräilykelejä kaikille!