Supistui se sittenkin !

Lankainventaarioni sain päätökseen aamulla (eläköön loma!). Ja voi ihmettä ja kummaa, varasto on supistunut. Laskin nimittäin kaikki langat ja jos missään ei ole virhettä niin pääsin kuin pääsinkin reippaasti alle tavoitteeni, eli 45 kg:n. Hyvä minä. Lankaa on silti varastossa edelleen paljon, 43 kg 960g, joten neulottavat eivät lopu kesken. Siispä asetan tämän vuoden tavoitteeksi tuon 40 kg:n haamurajan rikkomisen. Sen ei pitäisi olla mahdoton tehtävä, sillä neuloin viime vuonna reilut 5 kg lankaa. Kunhan en vaan osta kovin paljoa uutta... Jospa ostaisin ensi vuonna vain ja ainoastaan tarpeeseen, en matkamuistoksi jne... Keskeneräisiäkin töitä jäi muutama...

Nimittäin kaksi kirjontatyötä ja se onneton bambujakku, joka on jo aika lähellä valmistumistaan. Toiseen hihaan on jo paloja virkattu aika tavalla, kun vain saisi aikaiseksi päätellä langanpäitä ja yhdistellä palat toisiinsa. Ja tuo masokistin huivi; talvimysteeri 2012, jota aloitin neulomaan seitinohuesta langasta ja tietenkin siihen lisätään myös helmiä... Ristipistorintamalla on koko läjä viimeistelemättömiä pistelyjä.

Nuo kuukausipistelyt olisi tarkoitus viimeistellä niin, että ne saa esille kuluvana vuonna kukin oikeana kuukautenaan. Tammi-huhtikuu-pistelyt ovat viellä pistelemättömiä, eli vasta toukokuusta pääsen asettelemaan niitä koristeeksi esille. Taloaiheinen RR on myös viimeistelemättä kun en ole osannut päättää mitä siitä tekisin.

Ja kun sitä lankavarastoa on tarkoitus tänäkin vuonna pienentää niin aloitin sen reippaasti eilen neulomalla pojalle toisenkin pipon Ainon jämistä. Nyt on oranssit ja punakirjavat käytetty vihdoinkin loppuun, ja lankaa kuluin 75 g.

Viime vuoden viimeiset

Lomailimme viime vuoden lopun Oslossa. Kaupunki on ruma, mutta vuono kaunis. Joskus oikein ihmettelin kuinka noin kauniiseen paikkaan saakin rakennettua noin ruman ja luotaantyöntävän kaupungin. Kuva on hotellimme 22. kerroksesta, huoneemme ikkunasta.

Kauniita kuvia varten piti matkustaa kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneisiin ja kuvailla jättilumpeita,

ja sterlizioita. Toki Holmenkollenillakin oli kauniit maisemat vuonolle ja oikein komeita mäkihyppääjiä, mutta sieltäpä en saanut otetuksi kuvia... Nyt kaikki Neuleharput ihmettelevät missä ovat ostokset? Juu, löysin lankakaupan...

OsloCity-kauppakeskuksesta. Mutta langan hinta oli niin päätä huimaava, että kerät oli helppo jättää kauppaan. Esimerkkinä nyt vaikka Step-sukkalanka, vaivaiset 22 euroa kerä..... Tyydyin siis pistelemään mukana ollutta joulukuu-pistelyä, joka onneksi valmistui ajoissa vuoden viimeisenä päivänä...

Kuva on taas huono kun koko päivän satoi vettä. Parempi kuva sitten kun työ on viimeistelty. Lankainventaarion tekeminen on kesken... Madon luvut esitellään todennäköisesti huomenissa...

Jouluna tehtyä

Jouluna on syöty, hiihdetty, pelattu pelejä ja kasattu palapeliä. Sain onneksi myös neulottua äidille pipon.

Lanka on Ainoa ja sitä kului tähän pipoon 80g. Poika sai joulupaketissa samanlaisen pipon, vähän pienemmän kokoisen vaan.

Pistelypuolella tein nyt jouluvapaiden aikana täämän LHN:n mallin, joka on oikeastikin tälle vuodelle suunniteltu kuukausipistely.

Ajattelin alkuun tehdä tämän 10-vuotis hääpäivämme kunniaksi. Mutta kun tiput katsovat eri suuntiin.... No, loppuvuosi osoitti, että tiput tosiaan katsovat eri suuntiin. Toivottavasti ensi vuonna niillä niskanikamat toimivat ja alkavat taas tuijotella toisiansa.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille teille blogiystävilleni ja aivan erityisesti Harpuille kiitos kuluneesta vuodesta. Tämä blogi hiljenee nyt hetkeksi, pienen ulkomaanreissun takia. Palaillaan asiaan ensi vuonna!

Jouluksi tehtyä

Sain kuin saikin muutaman itsetehdyn lahjan tänäkin vuonna pakettiin. Ratsastuksenopettajalle neuloin ja virkkasin tossut Isoveikasta.

Poika sai siililapaset ja pipon, joista piposta ei ole kuvaa mutta kovassa käytössä se on jo ollut.

Jostain syystä nämä lapaset ovat olleet todell suositut, edelliset alkavat taas jäämään pineksi, joten uudet piti saada. Nyt nämä langat, joista nämä siilit olen neulonut on loppuun kulutettu.

Pari vaihtoakin tein, Danielalle pistelin ristipistoaiheiseen vaihtoon LHN:n joulumallin, JCS:n joululehdestä.

Pakettiin kuului muutakin, mutta unohdin sen kiireessä kasatessa kuvata. Kaisalle meni taas tälläinen lumiukko-aiheinen pistely.

Samaisesta joululehdestä senkin malli oli. Tässäpä nämä, nyt pistelemään lisää... Lumista talven jatkoa kaikille!

Joulun lahjuksia

Niinhän se Joulu tulla tupsahti tänäkin vuonna lahjoineen. Jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä sain kauniin kortin, jälleen yhdeltä hyvältä neuleystävältäni. Mutta koittakaapas vain kuvata valokuvaa... Tässä se kuva nyt vihdoin on.

Aikamoista taitoa vaatii kuvata kesällä näin jouluinen kuva. Kiitos Kristiina! Saaritonttujen laivamatkasta löytyy tarkempi selostus täältä.

Noin muuten sain ihania lahjuksia, tänäkin vuonna!

Kauniin tyynyn ja joulutonttu-patalapun Seijalta.

Maailman kauneimman pistellyn joulukuusen ja pakettikortin Danielalta kera ihanien ristipistoilun tykötarpeiden. Thank You Daniela, I have never seen so beutiful christmastree. You are so skilled in finishing stitchings!

Jouluvaihtomna tuli aivan mahtava paketti myös Kaisalta. Jälleen taidokasta viimeistelyä ja upeaa pistelyä. Niin kaunis lumiukko-pistely, jota olenkin ihaillut monissa blogeissa, kauniin sinisissä sävyissä. Mukana oli myös pistelytarviketta ja kaunis malli LHN:ltä. Kiitos myös Kaisalle. Omat Danielalle ja KAisalle pistelemäni lahjukset esittelen sitten myöhemmin, ei niitä kehtaa näin upeiden pistelyjen seuraksi tänne laittaa....

Ja eihän neulojalle tule Joulua ilman lankaa... Sitä tuli tänä vuonna itse tilaamana sekä pyytämättä ja yllättäen...

Tunnustan tilanneeni langat Wollmeiselta ohjeineen jälleen yhteen ihanaan huiviin. Tuosta tulee kesähuivini, kunhan saan sen neulottua... Sukkalangat sain vanhemmiltani. Aina niin turvallinen valinta neulojan joululahjaksi! Kiitos kaikille ihanista paketeista ja muistamisista!

Joulupostia

Piti olla neulonta-aiheinen päivitys, mutta ei olekaan kun postipoika on kuulkaa kantanut selkä vääränä mitä ihanimpaa postia mulle viime päivinä. Ihan ekana saapui tämä kaunis joulukortti Seijalta.

Ihana tonttu servettitekniikalla tehtynä. Tästä kortista on iloa useampanakin vuonna, sillä kortin ympäri menee ripustusnaru ja koko komeuden saa seinälle roikkumaan. Kiitokset Seijalle ihanasta uudesta joulukoristeesta!

Seuraavaksi saapui ihana talvinen kortti-kirje Rouva Lumiruusulta. Söpöt tintit siinä istuvat lumisella oksalla ja koko kortissa on kaunis huurteinen tunnelma. Oliskohan nää ne tintit, jotka pesi meidän pihan pöntössä viime kesänä?

Kortti on sellainen taideteos, jota minä en osaa tehdä. Lienen liian laiska opettelemaankin, mutta näitä muiden tekemiä kortteja on kyllä ihana katsella. Mulla ei yksinkertasesti mielikuvitus varmaan riittäis noiden kaikkien pienten yksityiskohtien tekemiseen... Kortti tuli muuten kuoressa, joka oli romanttisin ikinä saamani... Juniori kommentoi, että tää on äiti pakko olla se sun ristipistoystävä M..... Harmi kun en älynnyt ottaa kuvaa itse kuoresta... Kiitos Lumiruusulle muistamisesta!

Eilen sitten saapui Outilta ihana pehmoinen kuori, josta paljastui kiitos toimimisesta kirjontalankadiilerinä.

Ensimmäinen hevosaiheinen pistely, jonka omistan. Ja kuinka kaunis! Siniselle pellavalle pisteltynä hevonen ja reki tunnelmallisessa talvisessa maisemassa. Kera pitsisomisteen ja ihanan kulkuset-nauhan ja kaiken kruunaa vielä oikea helisevä pieni kulkunen. Koristeen mukana tuli vielä ihana kortti, jossa talven teemaan sopiva lumiukkoteema. Jälleen yksi ihailtava korttti kokoelmaani. Näistä Outin ja Lumiruusun korteista koitan minäkin ottaa oppia...  Pistelyn taustakankaana oli myös hevonen ja reki.

Ja täytyyhän tässäkin postauksessa olla edes yksi todella hyvä kuva, että linja säilyy...

Siis niin ihana yllätys Outilta, että olen sanaton... Kiitos Outi!

Kiitos teille rakkaat ystäväni, teitte minut niin iloiseksi ja mieleni jouluiseksi. Ja se on kuulkaa tässä mielentilassa paljon se!

Jouluista tunnelmaa

Jotain jouluistakin olen saanut vihdoin aikaan. Valitettavasti vain yhden joulukortin ehdin pistelemään.

Juniori halusi jälleen piparkakkutalon. Tällä kertaa se on gluteeniton, eli minäkin voin sitä syödä. Ihme ja kumma, kaupasta ostetusta taikinasta tehtynä se pysyi jopa kasassa ja näyttää todella herkulliselta.Kaksi vuonohevosta tietysti käyskentelee pihamaalla ja ulkotuli on sytytetty...

Seuraavassa postauksessa jotain neulottua, sillä puikot ovat suhisseet viimeaikoina.