Tunika

Sain valmiiksi tälläisen tunika-mallisen kaarrokeneuleen Dropsin SilkeAlpakasta. Kuva on tosi huono, koska neuloin tämän äidilleni ja pääsen kuvaamaan sen paremmin vasta kun äiti ja iskä seuraavan kerran tulevat käymään...

Aivan ihanaahan tuo lanka on, paksua ja nopeasti neuloutuvaa. Mutta lopetettu laatuhan tämäkin on. Vuosi sitten ostin pariin neuleeseen kokeeksi kun kuulin, että se lopetetaan. Harmi sinänsä, ihan kiva lanka. Vähän jäi jämiä molemmista langoista ja ne neuloutuvat taatusti pipoiksi ja muiksi vastaaviksi lämmikkeiksi ajallaan. Dropsin sivuilla oleva mallineule oli neulottu vaaleammasta langasta ja kaarrokkeen kohokuvio näkyi siinä paremmin kuin tässä tummassa versiossa, ehkä saan paremman kuvan sitten kun paita on äidin päällä.

Lankaa tähän neuleeseen kului tasan 650g joten lankavarastoni on supistunut reiluun 45 kg:aan! Pikainen laskutoimitus osoitti, että tällä neulomistahdilla koko varaston tuhoamiseen kuluu n. 5 vuotta....

Lämmikettä varpaille

Päänsärky on vihdoin hellittänyt ja flunssakin alkaa olla parantunut. Siispä on aikaa neuloa kun elää täällä äidin täyshoitolassa. Sain siis valmiiksi sukat pojalle,

lankana Lana Grossa Allegro, KnitPron sukkapuikot nro2 ja lankaa kului 65g, neulottu kärjestä aloittaen.

Lomasää on kirpeää pakkasilmaa, mutta se ei ole meitä estänyt ulkoilemasta. Maisemakuvia seuraa myöhemmin, sillä mies ei suostunut siirtämään eilisiä retkiluistelukuvia tälle koneelle ja minusta ei siihen vaativaan suoritukseen ole....

Vanhoja tilkkupeittoja

Nyt kun olemme vierailemassa vanhempieni luona Savonrannassa kaivoin kuvattavaksi pari vanhaa tilkkupeittoa, jotka olen tehnyt ennen blogielämääni. Tässä on ensimmäinen tilkkupeittoni ja lähes ensimmäinen tilkkutyöni. Ennen tätä tein vain muutaman patalapun harjoituksena.

Peitto on tehty äidilleni 50-vuotislahjaksi. Laivojen kuvat ja ankkurit, liput sekä narut ovat jämiä kankaasta, josta ommeltiin verhot vanhempieni veneeseen. Kirjoin peittoon päivämääränkin, koska se on saajalleen annettu. Itseasiassa olen kaikki isommat tekeleeni tällä tavalla nimikoinut.

Isä, innokas kalastaja, sai 60-vuotislahjaksi tälläisen kalapeiton vuonna 2008.

Kalat on tehty joko päällikeompeluna, silmät ovat nappeja ja vihreät "heinät" ompelukoneesta löytyviä koristeompeleita.

Osa kaloista on kirjottu kirjovalla ompelukoneellani suoraan peittoon.

Tilkkutyöt ovat kivoja ja nyt minulla on suuri haaste edessäni kun pitäsi tehdä omaan käyttöön uusi päiväpeitto. Edellinen, vuonna 2001 valmistunut, kun on kulunut puhki, niin paljon se päällä on köllötelty!

Putoussukat

Ihanan nopeasti neuloituivat tavissukat kärjestä aloittaen KnitPron sukkapuikoilla nro2 lankana HotSocks Luxor, langankulutus 78 g, koko n 38.

Sukat menevät ratsastuksenopettajalleni Liisalle viime viikoisen putoamisen seurauksena. En siis todellakaan ehtinyt sanoa "Laskeudun" ennen kuin kopsahdin maneesiin.... Ehkä sitten ensi kerralla... Opelle on tapana viedä pullo siideriä näiden nolojen kopsahtelujen jälkeen, mutta olen tässäkin suhteessa erilainen nuori ja vien tällä kerralla sukat. Viimeksi, vajaa 2 vuotta sitten taisin viedä jotain juomapuolta kun oli vappu ihan siinä hollilla... Nyt on puikoilla sukat pojalle ohuesta sukkalangasta.

Valmistuihan se sitten lopulta!

Tammikuussa Neulomossa alkoi "neulon vain itselleni"-kuukausi. Pitkään mietiskelin minkä niistä miljoonista projekteistani ottaisin työn alle ja päädyin lopulta Dropsin SilkeAlpaca-lankaan, joka on odottanut rohkaistumistani vuoden verran. Tämä on nyt taatusti hienointa lankaa, mitä koskaan olen neulonut. Lopputuloksestakin tuli sitten lopulta tosi ihana.

Mutta kylläpä teetti työtä tämä neule. Mallineule on sinänsä erittäin helppo eikä jakussa muutenkaan ole mitään kovin ihmeellistä. Minä nyt vain onnistuin sähläämään kaikessa mahdollisessa. Ilmeisesti mun aivoille oli liikaa katsoa samaan aikaan elokuvaa Kalle Päätalon lapsuudesta (oikeesti en ymärtäny ihan kaikkea mitä ne siinä murteella puhu, oli se kieli välillä niin ihmeellistä) ja vahtia koska tulee seuraavan napinläven paikka.... Noh, valmistuihan se sitten lopulta ja lopputulos lienee tärkeintä. Ja lankavarastolin supistui kokonaista 790 g! Napit on ostettu Tallinasta.

Muuten olo on aikamoinen. Kauhea räkätauti ja päätä särkee varmaan edelleen sen tiistaisen aivotärähdyksen takia. Aivotärähdykseen auttaisi tavallinen elämä ja lenkkeily mutta nuhakuumeessa ei kauheasti innosta lähteä lampsimaan 25 asteen pakkaseen. Toivottavasti kuume hellittää, että pääsen tosiaankin nauttimaan talven kauneimmista ja aurinkoisimmista keleistä pian.

Väriterapiaa Hilimalle

Olipa tässä minun aikani muistaa Neulomoystävääni Hilimaa, joka piristi minua viime keväänä ylläripaketilla ja voitinpa vielä Hiliman blogiarpajaisetkin. Siispä väsäsin pienen paketin, jossa oli keväistä väriterapiaa innokkaalle sukankutojalle.

Eli tuollaista keväisen vihreää sukkalankaa, oranssi tiskirätti ja sakset saksikoristeen kera sekä sokerina pohjalla nappeja Tallinnasta. Kiva, että tuli paketti perille ja kiva kun Hilima tykkäsit. Jään mielenkiinnolla seuraamaan millaiset sukat noista aikanaan neuloutuu!

Ja noin muuten erittäin räkäiset terveiset täältä hyisen paukkupakkasen keskeltä. Nyt tuntuu siltä, että tämä viikko on ollut elämässäni kurjuuden maksimointia. Ensin putosin tiistaina hevosen selästä ratsastustunnilla; oli kova pakkanen, -19 astetta, joten ratsastimme ilman satulaa ja maneesin seinät paukkuivat pakkasessa ja Silvert vain pelästyi yhtä kunnon pamausta niin että minä en enää pysynyt kyydissä. Putoaminen oli varsin pehmeä, samoin maneesin pohja, mutta ainahan sitä sen verran korkealta kopsahtaa, että päänsärky on taattu muutamaksi päiväksi. Keskiviikkona menin vielä liukastumaan ihan vain kävelessäni ja se otti vähän oikean ranteen päälle, mutta ei onneksi mitään vakavampaa siitäkään. Mutta sitten eilen, eli torstaina; voitte ehkä kuvitella miltä tuntuu sairastua flunssaan, joka aiheuttaa kovan päänsäryn kun alla on jo aivotärähdys-jyskytys. Hetken jo kuvittelin, että jos siinä putoamisessa tuli sittenin jotain isompaa... Mutta, tänään on vointi ollut jo parempi. Tästäkin selvitään!

Jotain valmista ja jotain tunnustettavaa

Olen ollut siis äärimmäisen tarkka lankaostolakon suhteen. Enkä edelleenkään ole ostanut yhtään kerää, mutta viime viikolla kävin Lankamaailma Nordiassa ostamassa saksia, joista yhdet näitte edellisessä postauksessa. Siellä kanta-asiakas saa sitten kerän lankaa kun jotain ostaa ja niinhän varastooni pöllähti tämä Raggegarnin kerä, siis + 50g...

No, onneksi tuota lankaa löytyy varastosta muutenkin ja äkkiäkös tuosta paksusta langasta sukat huitaisee tulemaan... Noh. Sitten se epäonnen silkkialpakka-jakku, jota olen manallut jo pidempään. Se edistyy, mutta hitaasti. Purkamiselta en ole edelleenkään välttynyt, mutta enää vain pieniä mokia...kuten mallineuleen aloitus 2 kerrosta liian aikaisin ja muuta sellaista. Siitä ärsyyntyneenä ettei mikään neule nyt ole valmistunut neuloin välipalana ja hermojani lepuuttaakseni tiskirätin Novitan Luxus Cottonin jämistä.  Mahtavat miinukset 34 g! Ja tuuletukset sille!