Syksy saapui vihdoinkin

Nimittäin meidän eteisen seinälle. Eli seitsemäs Hassutustyö on valmiina.

Jälkipistoja oli tuhottomasti, se meinasi vähän hyydyttää. Mutta nyt se on valmis ja hyvä niin. Ja näitä töitähän oli muuten kaksi samanlaista tässä hassuttelussa. Ristipistoileva kaimani tosin pisteli omansa jo aikoja siiten valmiiksi... Riensin sitten samantien pistelemään toista syksyistä aihetta. Pienempää syystaulua, joka on melkein kopio tuosta isommasta. En ollut aikaisemmin huomannutkaan, että nämähän ovat melkein samoja malleja.

Tässä maisemassa on maailma vain kellahtanut peilikuvaksi, talon pihaan on saatu aita, arvatenkin noita peuroja torjumaan.... Ja talon kissa tykkää näköjään istuskella aidalla, sulassa sovussa harakan kanssa...! Siis todella tylsää, mutta teen nyt tämän kun olen sen hankkinutkin. Mutta ärsyttää. Juuri tästä samojen mallien kopioinnista Lumiruusu puhui minulle elokuisella vierailullaan. Tuolloin vielä ajattelin, että enpä ole huomannut moista, mutta nyt olen! Aika hassua, etten tajunnut asiaa edes silloin tammikuussa kun aloittelin näitä töitä.

Syystaulu ehtii olla vähän aikaa syksyisenä koristeena. Ihan kiva oli päästä hetkeksi eroon näistä mansikoista, jotka olen tehnyt jo vuonna 2004. Näin kesäinen kuva ei sovi tähän hetkeen.

  2004 aloin keräämään tälläistä sarjaa, jossa taulut vaihtuisivat vuodenajan mukaan. Nyt taulusarjasta puuttuu enää kevät-taulu. Se on keskeneräisenä hassutustyönä tuolla odottelemassa varmaankin ensi kevättä... Hassutustyöt ovat nyt puolivälissä. Tämä kesäinen pieni seinävaate on nimittäin puoliväliin tehty.

Mutta kun mansikka-aika loppui niin eipä tehnyt enää mieli tätä pistellä. Saas nähdä joutuuko sekin odottamaan valmistumistaan ensi kesään... Syksyisen taulun jälkeen pääsen joka tapauksessa kiinni jouluisiin pistelyihin, ihanaa!

Kasvihuone on ankean näköinen. Siivosin tomaatit pois ja kannoin pestyt ruukut sisään talvelta suojaan. Tämä huone on kyllä oiva varasto myös, minullakun on näitä ruukkuja ziljoona... Muutama kasvi talvehtii kasvihuoneessa myös.

Ja loput tomaatit kypsyvät keittiön pöydällä. Omenat saavat tomaatit kypsymään nopeaan. Paljon on siis syötävää vielä jäljellä!

Pelargonit kannoin sisälle ja niille laitettiin nyt ensimmäistä kertaa oikein kasvivalot. Nyt niitä on jo niin paljon, etteivät saaneet kaikki ikkunapaikkaa. Ja sitruspuutkin ovat kasvaneet ihan komeisiin mittoihin.

Huh, tulipa pitkä postaus. Kiva jos jaksoit lukea loppuun asti!

Keskeneräisyyksiä

Mihin se aika oikein katoaa? Joskus tuntuu ettei saa mitään valmista aikaan. Ristipistotaulu on melkein valmis. Jälkipistot jo innoissani aloitin ja nyt huomasin, että muutama lehti on vielä vähän kesken.

Neulerintamallakaan ei sen kummempaa, kesken on sukat 7 veikasta. No, onhan tuo konttineule aika hidasta neuloa.

Mutta kasvihuone on valmisteltu talveen. Pelargonit on kannettu sisään suojaan ensi yönä uhkaavalta pakkaselta. Ja meidän nikkari on nikkaroinut tänään kasvivaloja kattoon "viileään huoneeseen". Ja minä olen ylittänyt tänään 65 cm korkean esteen, yhdessä hevosen kanssa toki. Otetaan siis rennosti. Ihanaa viikonloppua!

Neuleharppujen juhlahumua

Eilen oli Neuleharppujen tapaaminen. Jälleen vietettiin synttäreitä. Paella ja Nita tarjosivat kakkua. Minä ja Drucilla saatiin tälläiset suklaakakkupalat ja muille oli ihanaa juustokakkua. Voin sanoa, että oli todella makoisat tarjoilut! Tietysti söin ensin sen perinteisen salaattiannokseni, hyvää sekin!

Myös Winnie vietti synttäreitä. Tein kaikille rakkaille Harppukavereille pienet lahjat, sakset kera saksikoristeiden.

Tapaamiseen tuli pitkästä aikaa myös Kristiina, jolle sain viimeinkin annettua sen kesällä saarituliaiseksi tarkoitetun yllärin, joka unohtui matkakuumeessa kotiin. Eli kissasakset ja kissakoriste.

Sain neulottua konttineulesukkaan varren, mutta siihen se sitten jäikin. Nauruhermoja tapaaminen kutkutta vieläkin,. kyllä te Harput olette ihania ystäviä! Ja Winnie, jos nyt tätä luet niin jätä kommentti ja linkki sun blogiin. En mä sitä osotetta enää muista...

Seeprasääret

Mä olen siis innostunut pyöräilemään, koska keksin, että se on mielekäs ja helppo sekä taloudellinen ja ekologinen tapa kerätä lisää peruskuntoa ratsastusta varten. Ja nyt on ollu upea syksy pyöräillä. Paitsi, että mun nilkat palelee viileässä. Siispä säärystimiä neulomaan... Syntyi sitten tälläset seepraraidalliset säärenlämittäjät.

Lankana on Ali-Ollin alpakkatilan mustaa lankaa ja tuo vaalea on samasta paikasta ostettua perulaista La Alpacaa. Ja ovat sitten lämpimät. Ja lankaa kuluin 140 g. Eli olen vielä piirun verran yli 45 kg:ssa lankavarastoni kanssa... Mutta kohta, aivan kohta olen päässyt lankavaraston suhteen siihen parhaaseen tilanteeseen, joka oli joskus keväällä ennen Tallinnan matkaa... Enpä tosin ole neulonyt niitä sen matkan tuliaisia, mutta neulonut kumminkin... Ja pyöräilyinniosta (ja ratsastus...) johtuen neulomiset ja ristipistoilut on jääny vähemmälle, mutta neuloja on vissiin kutistunu tänä vuonna piirun verran enemmän kuin lankavarasto, mikä lienee hyvä sekin! Ihania pyöräilykelejä kaikille!

Yleistä höpinää

Sain siis neulottua viikolla valmiiksi nämä sukat.

Menivät uudelle omistajalleen Ressulle viikonlopun ristipistotapaamisessa, joka olikin todella hengästyttävä. Tapaamisessa oli neljä snttärisankaria ja neuloin kaikille sukat.Unohdin tietysti kameran kotiin, joten ei kuvia tälläkään kertaa. Olin myös niin pökertynyt kaikesta näkemästäni, etten tajunnut ottaa kuvan kuvaa edes kännykällä... Katrilla oli kamera, joten ehkä saamme jossain vaiheessa muutaman kuvan ihailtavaksi. Niin, nappasin mukaani kolme palaa viimeistelykangasta ja uuden kirjan Mango Pratique-sarjaani. Kiitos Johanna!

Perjantaina nostin porkkanat laatikosta.

Varsin komea sato ja todella makeita ovat. Nämä vaan pestään ja sitten popsitaan, ei tartte edes kuoria. Kaupan porkkanat on jotenkin kitkeriä kuorimatta, mutta näissä sitä makuelämystä ei tarvitse pelätä. Saa nyt nähdä tekeekö jääkaappisäilytys jotain kitkeryyttä näihinkin.

Tänään istutin valkosipulit ja neulekaveri Eijalta saamani ilmasipulit. Toivottavasti selviävät talvesta. Aika jännää, ensimmäinen kerta kun laitan tälläistä syksyllä istutettavaa sipulia kasvamaan. Syksy on ollut lämmin ja kasvihuone tuottaa edelleen tomaatteja. Kaksi kuukautta ollaan jo syöty vain omia tomskuja ja tahti jatkuu vielä ainakin tämän viikon. Ainakin viikon tomaatit siellä vielä kypsyy, jos vaan aurinkoa riittää eikä yöt kovin kylmäksi heittäydy.


Iloista syjksyn jatkoa kaikille. Lähden tästä jatkamaan syystauluni pistelyä, että peurat ehtivät pompata seinälle ennekuin tekee mieli vaihtaa kuva talvisempaan maisemaan...

Melontakauden päätös

Viime viikonloppuna oltiin melomassa syksyisissä tunnelmissa.

Päästiin matkaan vasta lauantaina iltapäivän puolella, silloin kova tuuli laantui ja me kauhoimme Espoon Suvisaaristosta etelään ja Gåsgrundetille. Saari on suosittu retkeilysaari saunansa takia ja niin tälläkin kertaa, emme olleet yksin. Onneksi saari on iso ja sinne mahtuu hyvin paljonkin porukkaa. Saunaankin päästiin, tosin vasta sunnuntaina aamupäivällä koska emme jaksaneet jonottaa lauantai-iltana.

Tuuli oli jo merellisen viileä ja vaati huomiota pukeutumiseen. Joutsenen taukotakki on todettu useasti hyväksi ja tarpelliseksi varusteeksi syksyllä tai aikaisin keväällä retkeillessä, ihan kuin talviretkeilyssäkin.

Merivesi alkaa olla niin kylmää, että melontakausi alkaa olla meidän perheen kohdalta ohi. Varsinkin kun joukostamme yksi ei mahdu märkäpukuunsa (se on kutistunut kaapissa). Eli turvallisuusnäkökulmiin vedoten julistan melontakauden päättyneeksi tältä kesältä.

Ristipistot eivät ole edistyneet, mutta olen saanut melottua yhdet lyhytvartiset varpaanlämmittäjät, lankana Janne ja langankulutus 80 g, näistä kuva myöhemmin.

Ja tallilla olen viettänyt aikaani aivan valtavan paljon, ihanan Silvertin kanssa.

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille  ja kiitos ihanista kommenteista, joita olette jättäneet todella paljon.

Voi tätä onnen päivää

Tänään on kyllä ollut aivan uskomaton päivä. Kohtuullisen mukavan työviikon päätteeksi tänään oli aivan järjetön kiire. Kauhean päänsäryn kera poljin sitten kotiin ihanasta aurinkoisesta syyskelistä nauttien. Ja mitä odottikaan postilaatikossa... Aivan mahtavan ihana arvontapalkinto Ristipistoilijat-blogiyhteisöstämme!

Sain näin valtavan arpajaisvoiton! Kaikkea todella tarpeellista ja ihanaa. Osallistujia oli vähän, mutta silti ristipistotarvikevarastoni kasvoi mahtavalla valikoimalla viimeistelykankaita, nauhoja, nappeja, aidalla, pöytäliinasetillä joulukorttikitillä ja muliinilangalla! Ja kun arvonnan emo oli vielä laittanut oman lisänsä tähän päälle, eli tälläistä;

en voinut muuta kun huokailla ja ihastella. Lisää viimeistelykangasta, ihana ompelukone ristipistomalli, säilytysrasia neuloille, ihastuttavia nappeja... Olen sanaton. Kiitos aivan valtavan paljon Outille emoilusta ja emon lisäyllätyksestä, sekä kiitos kaikille arvontapalkintoja lähettäneille. Minä järjestän sitten keväällä uuden arvonnan ja koitan keksiä siihen jotain vetonaulaa mukaan, jotta saataisiin useampia innostuneita pistelijöitä lähettämään arpoja.

Noin muuten olen tällä viikolla istunut ihan liikaa kaikenlaisissa kokouksissa. Siispä olen saanut neulottua kolme pipoa.

Oranssi pipo on Ainoa, siniraidalliset jotain Novitan kampanjalankaa, joista vyötteet kadoksissa. Rouva Huopatossunen muistanee kun poikani halusi ostaa nämä langat Soukan Menitasta ja virkata niistä itse itselleen pipon... Jotenkin muistan, että uumoilin näidenkin kerien päätyvän lopulta jonkun muun neulottavaksi... Noh, langankulutus näissä yhteensä -200g. Pipot lähtevät Villaa ylle-keräykseen, jonne lähetän kaikenkaikkiaan tälläisen kasan:

Oranssi kaulaliina oli jo ennestään valmiina ja käyttämättömänä, joten neuloin sille vain pipon kaveriksi. Tuo puna-harmaa raidallinen pipo-kaulaliina yhdistelmä on jo vanhempaa tekoa. Sukat on neulottu tänä kesänä. toivottavasti näistä on saajilleen lämmikettä.


Sitten kuulkaa se päivän loppuhuipennus; olin elämäni ensimmäisellä virallisella estetunnilla. Eli olen päässyt ratsastuksessa siihen pisteeseen, että harjoittelen kauan kaipaamaani taitoa; esteratsastusta. Ja kyllä oli hienoa ja kivaa. Miten tässä malttaa viikon odottaa seuraavaa estetuntia??? Ehkä saan aikani kulumaan selailemalla tällä viikolla saapunutta uutta lehteä...

 Ihanaa syysviikonloppua kaikille!